Mä olin lauantaina käynyt salilla vetämässä kohtuullisen rankan salitreenin. Ei ehkä paras mahdollinen idea, illalla meinaan tuntui hieman selässä ja takareisissä mutta ajattelin, että kyllä se saunomisella venyttelyllä lähtee... No eipä lähtenyt ja olin aika jumissa sunnuntaina aamusta.
Hyppyradan ja ensimmäisen agilityradan oli jotenkin hirvittävän lepsu, Hippi luki väärän hypyn hyppärilla ja siitä hylky ja sitten agilityradalla en käskyttänyt sitä puomille, joten puomista ohi ja haki hypyn sieltä puomin vierestä. Varoin selkää ja liikuin siitä syystä todella tönkösti. Huoh. Siinä Hippiä jäähdytellessä mietin, että on se saatana kun en saa itseäni niskasta kiinni ja yhtä nollaa tehtyä. Minnan radalle lähdin sillä mentaliteetillä, että nyt perkele ja sainkin alusta lähtien äärettömän hyvän rytmin ja tehtiin todella upeaa rataa aina puomille, joka oli kolmanneksi viimeinen este. Hippi loikkasi ja olin varma, että vitonen tuli mutta yllätys oli suuri kun kaverit sanoivat, että puomilta ei ollut tullut vitosta!
Me startattiin aikalailla puolivälissä kisaa, joten monta kovaa menijää oli vielä vaikka nollatuloksella kiilattiinkin luokan voittoon. Voitte kuvitella yllätyksen kun ykkössija säilyi luokan loppuun asti. Hipille siis nollavoitto 45 koirakon luokassa ja taakse jäi nollatuloksilla monta kovaa menijää. Mutta se oli hyvä rata ja näin jälkikäteen mietittynä, mulla oli sellainen uskomaton fiilis koko radan ajan ja uskalsin liikkua ja tehdä kaikenlaisia juttuja, mitä normaalisti varon epäonnistumisen pelossa.
Nyt meillä on siis SM-tulokset kasassa koska viime kesältä yksi nollatulos on Ruotsista, karsinnoista puuttuu molemmat tuplat mutta hei, jos me voitettiin Tampereella niin eiköhän me ne tuplatkin saada?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti