Viikonloppuna tuli kisattua molempina päivinä kun olin ilmoittanut Limpun lauantaina Tamskin kisoihin Best In Areenalle ja Topin sitten sunnuntaina Noormarkkuun. Lauantaina kisoissa oli tuomareina Asko Jokinen ja hyppyradalla sitten Heidi Viitaniemi ja sunnuntaina Noormarkussa oli Minna Räsänen.
Mutta siihen kisa-analyysiin... Mä sain vinkin, että ihmisestä erittyvää tuoksua, kun jännittää, voi peittää koiralle syömällä piparminttupastilleilla ja kun Limppu kulkee treeneissä ihan eri tavalla kuin kisoissa, tuumasin,e ttä ei auta muuta kuin kokeilla. Limppu todellakin menee treeneissä ihan eri vauhtia ja on paljon paljon säpäkämpi, se tuo vaikeuden kisoihin kun tempo on ihan toista luokkaa. Tavallaan tuntuu, ettei niistä treeneistä ole mitään hyötyä kisaamisen kannalta kun ei pääse kisatilanteessa testaamaan ohjauskuvioita. Plääh, niin tylsää kun vaan olla voi. No, kaikki keinot kun kokeillaan niin mä vetelin lauantain aikana pussillisen niitä pirparminttukarkkeja. Tulos... juu, ei auttanut. Ja pahojakin ne on.
Eli, A-kisa, agilityrata ja onnistuin keinulla lähtemään hetkeä liian aikaisin viemään koiraa hypylle ja Limppu tuli sivusta alas koskematta kontaktipintaan. Vitonen siis ja kun näin tuomarin käden nousevat virheen merkiksi niin loppurata oli sellaista löysäilyä, että oksat pois. Todella epäreilua koiralle mutta mä olin taas niin pohjamudissa... lopputuloksena hylkäys koska keppien jälkeen vedin sitä niin laiskasti, että se hyppäsi hypyn nro 9 väärin päin. Sitten odoteltiin hyppäriä, kisoissa oli perinteinen mini-medi-maksi-mini-medi-maksi järjestys.
B-kisa eli hyppäri vaikutti aika mukavalta, tosin se oli kaikkea muuta kuin sitä. Tein kepeillä puolenvaihdon edessä ajatuksena pyöräyttää Limppu keppien jälkeiselle hypylle mutta hieman turhan voimakas vienti oikealla kädellä ja se luki esteen nro 5 yhtä hyppyä liian aikaisin. Jatkoin matkaa ja ei, koira ei voinut mennä putkeen vaikka se oli suoraan siinä edessä. Vielä loppuradalla se lähti kauheassa kaarteessa hakemaan toiseksi viimeistä estettä, tosin sain sen sieltä huudettua just ja just mutta ihan kauheaa räpellystä. Asiaa ei tietenkään auttanut kun muutama ihminen tuli jakelemaan niitä kuuluisia hyviä neuvoja, miksi et liiku yms. No, vaikea liikkua kun se koira vaan ei tule mukana. Niin perkeleen turhauttavaa kuin voi vaan olla. Luuleekohan ihmiset, että musta on hauskaa aina epäoonistua kisoissa? Juu, ei ole.
No, onneksi pääsin illalla katsomaan penneleitä Päiville ja kyllä ne vaan oli söpöjä ja reippaita pötkylöitä. Kolem urosta sieltä vaikutti aika sopivilta, katsotaan mikä niistä meille sitten muuttaa. Ja toivon mukaan poikalauman valta-asetelma ei muutu, viime aikoina kun Limppu on enemmän ja enemmän yrittänyt olla pomoa kotioloissa... huoh.
Lauantaina sitten aamulla herätyskello soitti jo seiskan aikaan ja matkaan kohti Noormarkkua. Kyllä mä siinä silmät sirrillään ajaessa taas mietin, että hullu mutta kisafiilis alkoi nostaa päätään kun aurinko paistoi ja kelioli hyvä ajaa. Tuomarina tosiaan oli Minna Räsänen ja mää niin muistan kun pari vuotta sitten Jyväskylässä Topi vaan mennä rallatteli radalla, hylkyhän meille silloin tuli mutta Minna totes, että "ihana göötti". Ja niinhän se onkin.
A-kisasta nolla, muutaman kaarteen vuoksi hieman kului aikaa ja sijoitus 4. mutta reippaasti ihanneajan puitteissa. Noiden parin kaarroksen kun olis saanut ohjattua tiukemmin, olisi aika voinut olla hieman parempi mutta pääasia, ettei yhden ainoaa kontaktivirhettä ja kuitenkin radalla kaikki kontaktiesteet! B-kisa oli sitten hyppäri ja luulin tehneeni nollan ja ehdinkin siinä jäähdyttelylenkin aikana hihkua mielessäni tuplanollaa mutta vitonen listoissa. Kakkosesteen rima oli tullut alas. Noh, ei voe mittään. Mutta on toi koira kyllä niin muru... (ja tähän sellainen kliseinen sydänhymiö).
Ens viikonloppuna sitten kurvaillaan Topin kanssa Kim Kurkisen treeneissä ja sunnuntaina on piirinmestaruuskisat, jonne molemmat ottavat osaa. Lisäksi Limppu on joukkueessa ja Topi varalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti