Niin, mä olen joskus sanonut, ettei mulle tule kolmatta tuohon asuntoon. Ja toisin kävi. Vaan ei ole ensimmäinen (eikä tuskin viimeinenkään) kerta kun pyörrän puheeni.
Viime kesänä Päivi astutti Lätyn ja kun Topi oli toukokuussa valioitunut AVAksi niin oli aika selvää, että tästä sitten uusi harrastuskaveri. Topilla kuitenkin tulee muutaman vuoden kuluttua siten ikä vastaan, ettei sen kanssa treenata ja kisata ihan samalla intensiteetillä kuin pari vuotta sitten ja nyt Limppu on parhaassa iässä ja kunnossa mutta olisi ehkä järkevää ottaa siihen napero kasvamaan. Seli, seli... juu, mä halusin uuden pennun koska mää halusin. Eikä siitä sen enempää... tosin asiaan vaikutti emä ja emän taustalla olevat koirat. Onhan Lätyn emä Vinha, Topin täyssisko. Jos en saanut Topin jälkeläistä niin Hipissä ainakin virtaa sitä samaa verta.
Syyskuun alussa sitten tuli viesti, että neljä urosta ja kaksi narttua on syntynyt ja siitä se sitten alkoi. Tarkka pohdinta, että mikä pennuista ja itseasiassa aivan viime metreille se säilyi epävarmana. Töpöpoika oli kiva mutta kun perhana sillä ei se toinen palli tuntunut edes eläinlääkärin tarkastuksessa niin loppuviimein töpöpoika lähti itäiseen Suomeen ja meille muutti tummapoika.
Lauantaina alkuillasta kävin Päivillä hakemassa sitten sen "trophy puppyn"... virallisesti siis Cimillan Walde Wallanmainio, Hippi, Hipster, Hipsu, Hip... rakkaalla lapsella on monta nimeä ja vielä toistaiseksi se ei tunne niistä yhtäkään. Pojat ei tykkää, Topi ei huomaakaan sitä ulkona ja auta armias jos Hippi menee sen lähelle, murinaa ja hampaiden näyttämistä. Ja Limppu hyvänä peesarina, ei tsiisus. Sillä koiralla ei kyllä ole omaa mieltä vaan se menee Topin peesissä. Mä otin Päivillä pojat autosta ulos tutustumaan Hippiin ennen kuin telkeän porukan autoon ja pöh ne siitä viis veisas. Sitten kun koko kööri oli autossa niin Topi tuumas, että juma, mikä tää on? Mur. Ja toinen saanoo piip_piip.
Mutta reipas se on. Alkuun tietysti jännitti ja ehkä vähän hirvitti mutta ruoka maistui joka kerta ja jopa Topin kipolle yritettiin, mutta vasta kun oma oli nuoltu viimeistä murua myöten tyhjäksi. Lisäksi sunnuntaina kävimme lenkillä, Hippi kulki sen mitä kulki, hangoitellen hihnassa pätkän matkaa, sitten se viipotti vapaana isojen poikien peesissä metsäautotiellä. Loppumatkasta nostin sen syliin ja kannoin, siinä se tyytyväisenä katseli maailmaa hieman korkeammalta ja oli lopuksi kotona ihan poikki. Lenkki ei ollut pitkä, alta 30 min eikä Hipster kävellyt koko matkaa. Liikkuminen helpottuu kun ottaa sen syliin, muuten se kiehnää jaloissa ja pelkään tallovani sen... noh, täytyy totuttaa se olemaan myös yksin niin pääsen normilenkeille Topin ja Limpun kanssa, ihan vielä ei viitsi alta kaksikuista pentua ottaa 1,5 tunnin metsälenkille. Tai tunnin hihnalenkille kävelyteitä pitkin...
Kovasti porukka tuntuu olevan huolissaan mun lattioista. Hei kaverit, ei hätää... viime yönä oli lattialla tasan kahdet pissat siisteinä lätäköinä, yhdet oli paperilla. Aamupissat kertaa kaksi tuli ulos kuin kakatkin. Sisälle ei ole tullut vielä kakkoja kertaakaan... joo, katsotaan kun tänään kotiudun töistä. Kenkien perään se perkule on, ne kaikki on nostettu ylös ja laitettu kaappeihin piiloon vahinkojen välttämiseksi. We'll see.
Ai niin, ja käytiin me lauantaina Topin kanssa Seinäjoellakin kv-koiranäyttelyssä. Tuomarina oli joku norski, joka tykkäsi isoista uroksista ja pienistä nartuista. Topi oli valioluokassa kolmas erinomaisella mutta ei saanut SA:ta, eli se siitä. Nämä olivat sitten meidän viimeiset valioluokan kekkerit, sillä ensi vuonna siirrymme veteraaneihin ;o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti