Syyskuun vaihtuessa lokakuuhun, siirtyivät meidän ohjatut viikkotreenit tiistai-iltaan. Sinällään muuten niissä ei ole muutosta, Mr. Hoo edelleen vetää treenejä, porukka on se sama vanha, jonka kanssa ollaan treenattu jo vuosia. Tietty aina välillä tulee joku uusi ja joku saattaa jäädä pois mutta se tietty ydinporukka on sama. Itse mä tykkään, että se porukka on sama. Siinä tulee hyvin tutuiksi sen porukan kanssa, usein kisoissakin vietetään aikaa porukassa siellä kentän laidalla ja aina voi kysyä kaverilta, että mitä sä menet tämän ja tuon kohdan ja tietty sitten saa palautetta radan jälkeen. Halutessaan siis. Ja ne treenikaverit tuntevat sut ja sun koiran, joten niiden palaute on ihan eri kuin joku random, joka luulee tietävänsä miten sun koiraa ohjataan jne. Viittaan nyt siis siihen kun mullekin joku aina välillä tulee ystävällisesti kertomaan kuinka mun pitäis esim. Limppua ohjata. Hei, sopii kokeilla ite, se meinaan on aika haastellinen koira ohjata ja sen huomas myös herra Hoo eilen illalla.
Mutta, 26 esteen rata, missä mentiin tiettyjä esteitä kerta toisen jälkeen. Siis kunnon pyörimistä. Ja väliin tietty juoksusuoria, jotka oli kaukana suorista mutta juosta sai ja ihan hikeen asti. Mulle kun jaakotus on niin vaikeaa silloin kun se tehdään oikealle, vasemmalle sujuu, niin sitä sitten treenattiin eilen kun kakkoshyppy tuli siten, että oikeastaan ainoa järkevä ohjaus oli jaakottaa siihen kakkoselle ja sitten painaa kolmoselle niin paljon kuin kintuista lähti. Limppu aina venyi sinne mun selän taakse ja kaarrosta tuli. Jari otti sitten pallon käteen ja hetsas Limppua, että se olis alkanut lukemaan sitä ohjausta ja kyllähän se muutaman toiston jälkeen alkoikin pelaamaan. Kun tolla pikkurakilla on lisäksi ärsyttävä tapa räkyttää, (juu, vika hihnapäässä... siinä kaksijalkaisessa) niin Jari otti pallon käteen ja vedätti koiraa parin suoran verran. Joka ikinen kerta kun mä oli lähellä niin koira veti esteestä ohi ja vaan kattoi mua, kun olin kauempana, meni se ihan ok esteet mutta vauhti oli kuin hidastetusta filmistä. Hetken päästä koira oli sen verran puhki, ettei enää viitsinyt räkyttää Jarille, tosin ei se enää kulkenutkaan samalla tempolla mutta saatiin harjoitus kuitenkin jollain tavalla räpellettyä. Tän talven työsarka onkin noi käännökset ja olen kovasti koittanut saada niitä pienemmiksi käännösharjoittelulla ihan lenkilläkin... katsotaan saanko mitään konkreettista aikaseksi, voi vitsit kun sais hankittua videokameran ja jalan. Vois videoita noita treenejä.
Että tälleen tällä erää... tarttis suunnitella perjantain treenitkin omalle ryhmälle. Mitäköhän mää niille keksisin??? Meinaan Toto ja Sirpa nous kakkosiin, oliskohan kakkua tarjolla???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti