Eilen pyyhkäistiin Evan kanssa Lahteen, Salpausselän kennelpiirin tiloihin, missä oli gööttiyhdistyksen järjestämä tuomarikolleegio. Topi, Ansa ja Rysä osallistuivat uusien tuomarien kouluttamistilaisuuteen. Tai pikemmin heidän koearvosteluun vai miksi sitä kollegiota nyt virallisesti sitten voidaan kutsua. Neljä uutta tuomaria ja varsin mielenkiintoinen tilaisuus. Harmi vaan, ettei kuullut tuomareiden arvosteluita, olisi nimittäin ollut erittäin mielenkiintoista kuulla, että kuinka paljon omat näkemykset poikkeavat tuomareiden näkemyksistä. Vai poikkeavatko ollenkaan...
Evan kanssa saavuttiin pelipaikalle hieman ennen kuutta. Tuomareiden teoriaosuus oli vielä kesken, eivätkä he olleet ehtineet vielä tarkastella edes esimerkkikoiria. Topi, Ansa ja Rysä olivat siis tulossa tuomareille arvosteltaviksi. Tilaisuudessa olivat varsinaiset tuomarit Saija Juutilainen, Tuula Savola ja Maija Mäkinen, jotka sitten arvioivat uusien tuomareiden arvosteluita, että ovatko he huomanneet kyseisten koirien virheet ja miten yleisesti he kyseiset koirat arvostelivat.
Tilaisuus meni siis siten, että saavuttuamme paikan päälle odottelimme koirien kanssa ulkona. Sisällä hallissa oli siis käynnissä luentotilojen puolella vielä se teoriaosuus, jonka jälkeen tuomarit siirtyivät tarkastelemaan mallikoiria. Tässä kohtaa tuomarit saivat keskustella keskenään, tilanne oli hyvin vapaamuotoinen ja sitten kun otettiin arvosteltavat koirat sisälle, se muuttui vastaamaan näyttelyitä. Tosin tästä tilaisuudesta ei saanut arvostelua mukaan itselleen eikä koiria sijoitettu mihinkään järjestykseen. Ihan alkuun numerot saatuamme menimme riviin ja Saija kävi koirat läpi Tuulan ja Maijan kanssa, kirjaten ylös mm. koirien iät. Topi oli vanhin, pääsäänötisesti muut koirat olivat kaikki alle 3-vuotiaita. Paikanpäällä oli muuten Topin tytär, Fennican Kirsikka, jota en ollut koskaan tavannut aikaisemmin... kyllä siinä oli niitä Topin piirteitä. Ja Mintun poika, Fennican Winston.
Ja sitten aloitettin. Neljä tuomaria sijoittuivat kuvin omaan nurkkaansa ja me vuorollaan kävimme jokaisen luona arvosteltavana. Viides piste oli Saijan ja Tuulan piste, missä tuomarit vielä kävivät koirat läpi voidakseen verrata omia arvosteluitaan tuomarikokelaiden arvosteluihin.
Se oli kuin olisi ollut jossain massa-arvostelussa. Koira tuomarille, kukin tuomari halusi hieman eri tyylillä arvostella ja itse vein Topin ensimmäisenä toisen miestuomarin arvosteltavaksi. Topi pöydälle ja sitten aloitettiin. Iidan viime kesän vinkeistä viisastuneena asettelin Topin kuaniisti pöydälle ja nojasin pöytään koska se hieman keikkui. Topi antoi hyvin kopeloida itseään ja tuomari arvostelinkin sitä aika pitkään pöydällä. Sitten alas ja useaan kertaan sai juosta rinkiä ja edestakaisia liikkeitä esiteltiin myös. Ihan hiki tuli pintaan, normaalisti näyttelyissä pääsee juoksemaan ehkä sen kaksi kierrosta korkeintaan, joskus ei sitäkään. Ja Topi esitti upeita liikkeitä, josta Maija Mäkelä tuli vielä erikseen juttelemaan, olivat Saija Juutilaisen kanssa aivan äimän käkenä, että kysessä 8-vuotias koira (no ei musta...) ja vielä niin hyvässä fyysisessä kunnossa. No, ainahan se tietty itsetuntoa hivelee kun omaa koiraa kehutaan mutta rehellisyyden nimissä, ei Topi ainoa lähes 8-vuotias ole, joka on priimakunnossa.
Siinä sitten jatkuvalla syötöllä mentiin pisteet läpi, välillä oli hetki aikaa hengähtää, pyyhkiä hikeä otsalta ja käyttää koiraa ulkona pissalla mutta muuten se oli aika non_stoppina koko ajan. Lopuksi sitten vielä koirat laitettiin riviin ja tuomarit vielä pääsivät kertaalleen arvostelemaan ja vertaamaan niitä ryhmänä. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla, mitä Juutilainen ja Savola keskustelivat tuomareiden kanssa yksitellen mutta he seisoivat sen verran kaukana ja hallissa kaikui, että siihen ei ollut mitään mahdollisuutta.
Yhdeksän jälkeen meitä kiiteltiin ja toivotettin hyvät kotimatkat. Kiva ilta ja mielenkiintoinen, kotona oltiin vasta yhdentoista jälkeen ja Topi oli kyllä todella väsynyt vaikka jaksoi tsempata juuston voimalla loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti