Ylöjärvi 4.9.2011

Sunnuntaina kävin pinkomassa kolme kisaa Limpun kanssa, tuomarina Ylöjärvellä oli Johanna Wütrich mineillä ja medeillä, makseilla oli aamupäivällä ollut Sari Mikkilä. Johannan radat on kivoja, ne ovat rullaavia ja niissä silti on kohtia, missä oikeasti täytyy vähän miettiä, että miten minä ohjaan koiraani. Arpaonni oli arponut meille lähtönumeron 1, mikä muuten ei ole mikään ongelma mutta kun Limppua ei oikein voi kauhean kauaa pitää siinä kentän reunalla. Sen vireen ylläpitäminen on meinaan niin pienestä kiinni ja eilen huomasin senkin, että mitä käy jos se odottelee liian kauan...

Ensimmäinen oli agilityrata. Edellisen luokan palkinnot oli jaettu ja vasta sitten tutustuttiin rataan. Limppu odotti kiltisti hihnassa maalitolppaan kiinnitettynä eikä juurikaan välittänyt ympärillä olevasta hälinästä. Nappasin sen irti ja leikin matkalla lähtöalueella ja kuiskasin sille heittäen lelun samalla kauemmaksi, että "missä lelu" ja sitten mentiin. Sain tosi hyvän draivin koiralle päälle, hieman se hidastui estevälillä 2-3 kun jäin aavistuksen paikoilleni mutta kun vaan jatkoin vauhdilla eteenpäin niin rata alkoi sujua aika hyvin. Puomi oli este nro 11 ja siinä huomasin oman liikkeeni alkavan hidastua. Puomin jälkeen pituus ja hyppy, tolkuttoman hidas ja siitä sitten keinulle (hidas) mutta sitten taas putken kautta vauhtia. Keppien vienti oli kohtuullisen haasteellinen, siinä oli kaiken kaikkiaan kolme härkkiä, puomin alastulo, putki ja pituus. Olin pituuden edessä, hyvässä kohdassa matkalla kepeille ja mitä tekee hän... kääntyy ottamaan koiraa vastaisella kädellä heittääkseen sen kepeille ja koira kääntyy samalla hetkellä kun rintamasuunta kääntyy ja kiepsahtaa putkeen. Hylky siis ja keppien jälkeen olisi ollut vain kaksi estettä. Arvatkaa soimasinko itseäni???

Kuvat Veli-Pekka Suuronen.

Noh, toiselle radalla lähdin asenteella "kaikki tai ei mitään". Toisella radalla pidettiin ensin rataantutustuminen ja sitten jaettiin edellisen kisan palkinnot. Ehdin siis kävellä koiran kanssa radan reunalla siten, ettei se ottanut stressiä liian likelle tulevista muista ihmisistä. Kun huomasin palkintojen jaon olevan loppumaisllaan, lähdin kohti lähtöaluetta, leikin lelulla ja jätin sen taas siten,e ttä oli aika suoraan maalihypyltä. Kuiskuttelin taas sitä "lelu, lelu, lelua..." ja Limppu yritti ottaa sen sieltä maasta mutta tarkoituksella en antanut sen saada sitä.

Radan alku meni siten, että hyppy, takakierto ja puomi, sitten oikealle viistoon A.n alla olevaan putkeen. Kaukana edessä oli yksi putki... Limppu lähti yllättävän vauhdikkaasti ja puomin alastulolle juostessani otin yhden askeleen liikaa eteenpäin ja Limppu sinkosi sinne kauempana olevaan putkeen. Hyvä, että se irtoaa. Huono, että se irtoaa noin helposti. Menin kuitenkin radan loppuun mutta heti kun itse hidastuin niin koira hidastui aivan tuhotomasti. Tämän kun muistaisi sielä radallakin.

Kolmas oli sitten hyppäri. Otin koiran autosta ja lämmittelin sitä, kävin tutustumassa rataan ja menin sitten hieman syrjempään palkintojen jaon ajaksi ja se kesti ja kesti... ilmeisesti tulospalvelussa oli jotain häikkää, sillä aikaa meni ihan tuhottoman kauan. Tässä vaiheessa Limppu jo räkytti jokaista vähänkin liikahtavaa ihmistä, koiraa ja puun lehteä. Huoh. Menin lähtöalueelle ja Johanna vielä keskittyi rataan, viilasi ja me kierretään ympyrää siinä lähtöalueella, koiran rkyttäessä hihnassa. Komensin sitä, ei tehoa. Lähdin radalla ja esteet 1, 2 ja 3 ok mutta sitten kun se tuli u-putkesta (este nro 3) niin räkytti ja veti nelosesta ohi ja hyppäsi esteen nro 5 pituus hajoittaen sen... heitin uudelleen putkeen, otin hypyn nro 4 ja suorinta tietä maaliin. En vaan enää jaksanut.

Koirien kanssa kävelylle ja sitten autoon lepäämään ja juomaan. Kisakirjoja joutui odottamaan vielä medien ajan, Limppu näytti autossakin aika naatilta ja se nukkuikin siellä vaikka auton takaluukku oli auki ja siinä parkkipaikalla oli aika kuhina.

Että tällainen kisareissu tää... ei  jumaluata, että voi olla vaikeeta. Noh, Nokialla ens sunnuntaina uusi yritys.