ei vapaa-ajan vietto-ongelmia...

Mennyt viikonloppu  sujui taas varsin agilityn täyteisissä merkeissä. Funtsin just kun yhden pentukurssilaisen isä kyseli agilityn alkeiskurssista ja jutteli muuten vaan, että laji vissiin vie mennessään, että niinhän se taitaa viedä... kuinkakohan monta starttia mullakin on alla pelkästään vuoden 2011 aikana. Ja ne on pitkin poikin Suomen maata ja vähän ulkomaillakin, kilometrejä ei viitti edes alkaa laskemaan. Mutta hauskaa silti on ollut, pääsääntöisesti. Eihän tätä muuten jaksais. Mutta siis, menneeseen viikonloppuun.

Lauantaina oli luvassa perinteinen Cimillan-kasvattipäivä Lempäälässä. Tiedossa oli näyttelykoulutusta ja sitten agilityä eri tasoilla, itse osallistuin Topilla näty-koulutukseen ajatuksena treenata hieman ennen Seinäjoen näyttelyä ja Limpulla osallistuin Leppälän Jukan treeniin. Siinä välissä vedin vähän agilityn alkeita. Paikalla oli jälleen kerran runsain joukoin Cimillan gööttejä ja shelttejä, hyvää ruokaa ja meillä oli aidon oikeasti aika kivaa.
Limpun treeni oli todella onnistunut vaikka ensimmäisellä kierroksella mentiinkin osissa. Vedin hieman happea ja toisella kierroksella päästiin jo reippaasti puolinvälin ohi kunnes unohdin radan. Tai sijoituin väärälle linjalle enkä osannut siitä enää korjata mutta 21 estettä päästiin virheittä. Ja kyllä tolla koiralla on hienot pujottelun aloitukset sekä pimeät kulmat putkiin! Edes jotain tehty koulutuksessa oikein.

Treenien jälkeen kävin vielä katsomassa viiden päivän ikäisiä "marsuja" eli Cimillan W-pentuja, kova on kuume ja nimien miettiminen mietintämyssyssä käy kuumana. Ihanaisen Lätyn pennut siis, joista yksi muuttaa meille about seitsemän viikon päästä.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa kolme kisaa kolmosille Nokialla, tuomarina Marjo Heino. Olin ilmoittanut vain Limpun ja ensimmäisellä radalla olin yhdessä kohtaa hieman jäljessä ja kun rima tuli alas, lopetin ohjaamisen ja koira luiskahti yhden esteen väärin. Tää on asia, josta mua saa hakata ja kiduttaa, etten koskaan (varsinkaan Limpun kanssa) sais näin tehdä ja sitten tein sen taas... onneksi Jari oli ehtinyt lähteä kisapaikalta, mä olisin kyllä saanut huutia! Toiselle radalla sitten tsemppasin ja onnistuttiin tekemään kohtuullinen nollarata, tosin aika ei päätä huimannut ja sijoitus oli 10. Mä olen kyllä hieman hä kun treeneissä Limppu liikkuu tosi hienosti ja sitten kisoissa ei ja tällä kertaa mä liikuin siellä radalla kohtuullisen hyvin. Noh, ei voi mitään.

Kuvat Henri Luomala.

Viimeinen rata oli sitten hyppäri ja siinä ohjasin alun hieman toisin kuin olin suunnitellut mutta silti onnistuin tekemään nollan. Aika oli just sen ihanneajan alle (-0,05) eli nyt se tuplanolla on sitten alta pois mutta hidas se rata oli. Sijoitus oli silti 8. kun aika paljon tuli esteen ohituksia muilla siinä alussa, missä itsekin tein hieman erilaisen ohjauksen. Kohtuullisen hyvillä mielein kuitenkin olen, nyt se surkea hyllyputki on katkaistu ja jos tässä vielä keksis jonkun keinon tuohon vauhtiasiaan. Tosin kentän laidalla seissyt Jukka kommentoi hieman mun käskyttämistä, se meinaan muuttuu aika teräväksi jos ja kun mua jännittää. Ja Limppu, sellainen nöösipoika kun se on, todennäköisesti ei kestä sitä tiukkaa käskyttämistä, jota joskus saksalaiseen upseeriinkin verrattu on... niinpä.

Viikon päästä olis sitten luvassa gööttien agilitymestiksiä Seinäjoella, kuuleman mukaan mitään hirveää ryntäystä sinne ei ole odotettavissa. Sinällään aika tylsää, toivon mukaan ensi vuonna ne pidetään taas sellaisessa paikassa, että porukkaa on tulossa runsain mitoin. Valitettavasti Tampereen pohjoispuoli ei vedä, joten kannattaisko nyt sitten kuitenkin järjestää ne jatkossa sellaisilla paikkakunnilla, minne sitä porukkaa tulee??? Vaikkakin tasapuolisuuden kustannuksella, sorry pohojoosen ihmiset.