Männeenä viikonloppuna oli Tamskin kisat SDP:llä, kolme starttia kaikille luokille, kolmosille sunnuntaina. Alkuun mietin, että en ilmoita, sitten aloin pähkäilemään ja viimeisenä ilmoittautumispäivänä näppäilin illalla n. 22.30 puhelimen kautta ilmon menemään kahteen starttiin. Tuomarina kun oli Mujunen ja ko. tuomari ei ole mun suosikkilistalla. Salmen radat ovat aina hyvin suoraviivaisia, puomia on agilityradalla todella harvoin. Viimeksi Hipin kanssa Salmen radalla homma lähti ihan käsistä kun kyseessä oli ykkösluokan rata, missä mennä posotettiin kenttää edes takas ja käännyttiin aina mutkaputkessa... rata oli silloin kirjaimen M-muotoinen, kuten oli ollut laauntaina ykkösluokilla yksi radoista. Voi huoh.
Onneksi kolmosten hyppäri oli Anders Virtasen käsialaa ja vaikka me hyllytettiin siinä, niin se oli hyvä rata muuten.
Tosiaan minit aloittivat aamun hyppärilla, joka oli mukavaa kääntöä. Rata tuntui helpolta mutta loppuviimein se osoittautui aika haasteelliseksi ja porukalle tuli mitä ihmeellisempia virheitä. Radan loppupuolella oli kohta, missä tutustuin siten, että leieröin esteen nro. 6, jotta saan Hipin käännettyä hypyltä nro 17 putken oikeaan päähän. Edessä oli aika lähellä este nro. 2 ja kun sitten viime tingassa muutin ohjausta eli menin esteen nro 6 toiselle puolen, sinkosi Hippi kakkosen ja se oli siinä. Tässä kohtaa tuli aika paljon niitä hylkyjä, mm. se este nro 2 veti puoleensa ja jos sai koiran lukituksen pois esteeltä, niin se oli putken väärässä päässä. Mutta kiva rata ja vauhtiakin piisasi.
Sitten oli vuorossa agilityrata, missä tuomarina oli Mujunen. Rata oli todella yksinkertainen, vain yksi takakierto, jos niin halusi. Vaihtoehtona siihen myös pakkovalssi. Ja sitten mentiin... A-esteeltä suoraan kepeille, hyppy kohti seinää ja sitten keppien suuntainen suora putki ja siitä taas keppien suuntainen mutta toisella puolen keppejä, toinen suora putki. Rataantutustumisessa mietin, että jos juoksen sinne putken päähän niin Hippi on A:lla, takuuvarmana. Joten päädyin riskiohajukseen. Heitin Hipin ensimmäiseen suoraan putkeen ja lähdin liikkumaan seuraava suoraan putkea kohden siten, että en edes yrittänyt sinne putken alkupäähän vaan jäin putken suulle ohjaamaan kaukona koiraa putkeen. Ja se onnistui! Kun sitten hetken liian pitkään mietin, että "perkele, se onnistui..." niin sain Hipin tulemaan esteestä ohi. Vitonen siis mutta tosiaan esteen ohituksella etenemä oli 3,91m/2 eli aika huikea vauhti.
Todella moni heitti koiran myös putkeen esteeltä nro 5, mikä tosiaan oli keppien jälkeinen este kohti seinää mutta juoksi silti keppien ja putken välistä. Ne, jotka olivat myöhässä, saivat mm. hylkääntymisiä siksi, että koira juoksi keppien läpi putkelle. Ja sitten kun se oma linja vaan jatkui eteenpäin, oli muutama koira A:lla. Ja sitten tietty sitä, että koira kaartoi... ei mitään järkeä juosta sinne keppien ja putken väliin. Noh, osa tietysti siinä onnistui mutta tavallaan se heitto putkeen nro 6 eli siihen ensimmäiseen suoraan putkeen, ei loppuviimein tuonut sitä etua, mitä itse ko. kohdassa tavoittelin.
Ihan huisin huikea rata ja lähdöt onnistuivat molemmissa starteissa. Hippi on kyllä... (ja tähän sellainen ällö sydän).
Sen verran täytyy purnata, että on se kumma juttu kun noilla keskustelupalstoilla täytyy aina etukäteen spekuloida aikatauluviivästyksiä. Kyllä mä muistan, että joskus on ollut aika kun Tamskilla on usein aikataulut pettäneet mutta parin viime vuoden aikana todella harvoin. Ja mitä sitten vaikka oltaisiinkin aikatauluista vähän jäljessä. Kiitos Tamskin me pirkanmaalaiset saamme kisata talviaikaan kerran kuukaudessa lämmitetyssä sisähallissa ja starttimaksut tällä hetkellä yhdet Suomen halvimmat. Jos näitä kisoja ei olisi näin paljon, niin se olisi keskimäärin 300 km ajoa per kisapäivä.
Lisäksi Tamskilla vaihdellaan myös sitä, että joka toinen kerta kolmoset on lauantaina ja ykköskakkoset sunnuntaina ja joka toinen kerta päin vastoin. Tää kiittää koska joskus on ihan kiva sunnuntaina vaan olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti