Agility Ojanko 1.3.2014

Maaliskuu tuli. Miten tää alkuvuosi on taas mennyt tällaista vauhtia ja miten tää aika tuntuu nykyään vaan sujahtavan? Vastahan oli syksy... tai ehkä se vaan tuntuu siltä kun lumet suli ja tuli taas se pahuksen kura-aika. Noh, täytyy vaan toivoa, että maa sulaa nopeasti ja tiet kuivuvat. Raivostuttavaa pestä koirien mahanaluset joka pikkulenkinkin jälkeen kun noi kävelytiet on niin kuraisia ja metsään ei oikein voi mennä kun kaikki reitit on vielä jäässä. Onneksi aina löytyy mestoja missä päästää tyyppejä juoksemaan oikein kunnolla... 

Lauantaina oli ojangossa kolmosluokkien kisat ja olin ilmoittanut Hipin kahdelle radalle. Kolmekin olisi ollut tyrkyllä mutta ilmoittautuessa sitten päädyin vaan kahteen starttiin. Tuomarina mineille oli Helinin Jari ja ensimmäisenä ollut hyppyrata oli järkyttävän helppo kolmosluokalle. Ainoa vaikeampi kohta oli kolmantena olleet kepit ja niille tuli, nimittäin putkesta suoraan avokulma. Tosin me ollaan niitä treenattu ja se olisi pitänyt onnistua mutta mitää tekee ohjaaja, menee kykkimään sinne kepeille ja Hippi pyörähtää ennen kepeille menoa oman akselinsa ympäri ja tuloksena siis vitonen. Noh, nollalla ei oltais oltu kovin korkealla koska kuten kirjoitin, rata oli älyttömän helppo ja siinä tuli paljon kovia nollatuloksia. Hipilläkin etenemä oli melkein 4,5m/s vaikka sähläiltiin siinä pujottelun aloituksessa. Voittaja paineli reippaasti yli 5m/s vauhdilla.

Toinen rata olikin sitten toinen juttu, jo huomattavasti vaikeampi. Kepeille taas avokulma mutta lähestyminen sieltä 45 asteen takaa, Hippihän sitten irtosi ja hyppäsi edessä olleen härkkiesteen ja hylkäys sitten tuloslistoissa. Tällä radalla ei montaa nollaa tullut, hylkyjä sitäkin enemmän. Tosin rata oli kyllä ihan suoritettavissa eli sinällään mikään mahdoton tehtävä se ei ollut.

Kakkosradan jälken lähdin lenkittämään koiria, Topi ja Limppu olivat mukana seuramiehinä ja kiersin Ojangon hulppeissa maisemissa vajaan tunnin lenkin ja samalla otin muutamia kuvia. Ehdin vielä näkemään viimeisen agilityradan suorituksia ja se oli profiililtaan helpompi kuin ensimmäinen agilityrata. Vähän harmitti, etten ollut ilmoittanut Hippiä sille mutta tuleehan noi kisoja.

Ei uskoisi, että on vasta maaliskuun alku. Normaalisti luonto näyttää tältä vasta huhtikuussa, mä jäin kieltämättä kaipaamaan tänä talvena sitä lunta ja pakkasta.