kissanristiäisiä siellä ja täällä...

Luin oman rodun FB-ryhmästä kommentin, että kasvattajat kirjoittelevat kaiken maailman kissanristiäisten serteistä ja nollavoitoista kotisivuilleen mutta eivät terveydestä edes muutamaa riviä... tulipa taas sellainen olo, että ilmeisesti göötin kanssa (tai ylipäätään minkään koiran kanssa) ei saisi harrastaa tai jos harrastaa niin ei ainakaan saisi pärjätä ja jos sattuu pärjäämään niin ei ainkaan saisi niistä mainita kotisivuillaan. Hui kauheaa.

Ja mitä tuohon terveysasiaan tulee, niin mitä siellä sitten pitäisi olla? Eikö riitä, että siellä on yleisesti koiran terveystulokset? Pitääkö niitä diagnooseja keksimällä keksiä jos esim. eläinlääkäri ei ole mitään diagnosoinut? Enkä nyt puhu omista koiristani, itse en koskaan ole piilotellut omien koirieni terveysasioita niitä kysyttäessä. Limpunkin ristideasiasta olen puhunut julkisesti ja jos minä koiran omistajana siitä kerron niin miksi koiran kasvattajan pitäisi siitä vielä jatkaa? Mun koirahan se on. Rahalla maksettu.

No, silti me jatketaan kissanristiäisissä käymistä ja kirjoitellaan jatkossakin hyvistä, huonoista ja hyvin huonoista kisamenestyksistä. Kukin sitten voi joko lukea tai jättää lukematta. Jos niin kovin ärsyttää niin kannattaa vaan puhtaasti jättää ne kotisivut, blogit yms. klikkaamatta auki. Eikö niin?

Menneenä viikonloppuna oli kissanristiäisiä kerrakseen kun korkkasin Limpun kanssa tokokokeet lauantaina Tamskin iltakisoissa ja sunnuntaina ajeltiin Hipin kanssa Riihimäelle agilitykisoihin.

Tokokokeessa tuomarina oli Juha Kurtti ja alkuun hieman mietin, että saas nähdä mitä Limppu tuumaa miespuolisesta tuomarista. Limpulle aina noi vieraat miehet ovat olleet pieni kauhistus mutta sitäkin ollaan treenattu ja petrattu. Suoritusnumeroksi meille oli arvottu kakkonen eli päästiin melko heti suorittamaan ja jo alusta homma lähti käsistä kun kehään menossa Limppu totesi, että mullehan ei puhuta. Tyhmä ohjaaja ei ollut muistanut treenata tätä kehäänmenoa ja siinähän kävi sitten niin,e ttä luoksepäästävyydestä Limppu sai nollan koska se pakitti mun selän taakse. Jotta näin. Mutta saatiin jatkaa koska tuomarikin totesi, koira ei ole agressiivinen.

Paikalla makuussa Limppu oli hyvin levoton, se kehään menon ja luoksepäästävyyden härdelli jäi sillä päälle ja kun se aikansa oli siinä liponut huuliaan ja käännellyt päätään, vaihtoi se asentoa nousemalla ylös ja menemällä takaisin maahan, liike nollaantui. Dääm. Mutta pysyi paikoillaan, meni maahan ensin käskystä ja nousi perusasentoon vasta kun käskytin.

Sitten mentiin kehästä ulos ja palkkasin koiran erityisellä namipurkilla, joka sisälsi erityisherkkuja. Siinä sitten seuruutin ja palkkailin mutta Limppu oli hyvin levoton verrattuna siihen, missä rennossa tilassa se on treeneissä ollut. Asiaa ei auttanut kun paikalla oli aika paljon porukkaa ja ulkona voimakas tuuli.

No, kehään vaan. Limppu oli hyvin epävarma ja pälyili liikkuria vaikka tuomari hyvän pelisilmän omaavana pysyi hieman kauempana. Seuraaminen hihnassa oli kutosen arvoinen, huonoa se munkin mielestä oli ja tätähän me ollaan otettu aika vähän. Seuraaminen vapaana oli paljon parempaa ja siitä kasi, pari perusasentoa jäi vinoon ja yhdessä jouduin antamaan sille sivulle -käskyn.

Liikkestä maanameno oli huono, jännityksestä käytin voimakasta vartaloapua, joka oli turhan voimakas. Kutonen. Luoksetulo seiska, Limppu lähti liikkeelle käskystä mutta katsoi tuomariin ja liikkuriin, haukahti pari kertaa kunnes jatkoi. Sivulle tulossa tuli hyvin sivulle. Liikkeestä seisomaan jääminen oli hyvä ja siitä kasi koska jouduin antamaan kaksoiskäskyn perusasentoon. Viimeisenä oli hyppy ja siinä liike nollaantui kun Limppu hyppäsi hypyn kun sanoin "valmis". Eli mä olen opettanut Limpulle, että käskys "valmis" valmistaa sen liikkeeseen ja silloin se tietää, että kohta tapahtuu jotain. Kokonaisvaikutelma taisi olla 7 tai 7,5 koska koira ei luottanut muhun ja oli kovin pälyilevä mutta sain kiitosta koiran tsempaamisessa suoritusten välissä sekä poistuessani kehästä kehuin sitä vuolaasti koko ajan. Sivusta seurannut toinen tuomari totesi myös, että ainakin koiran käsittely ja kohtelu oli hienoa.

Loppuviimein kolmostulos, pisteitä oli 101 ja jotain. No, eihän se häävisti mennyt mutta käyty ja niin edelleen. Nyt täytyy miettiä, että miten jatketaan. Ehkä seuraava peliliike on se, että käyn epävirallisissa tokoissa treenaamassa ja mahdollisesti rallytokossa, niin Limppu ehkä tottuu siihen häiriöön. Mitään varsinaisia tavoitteita meillä ei ole, kunhan on mukavaa.

Sunnuntaina sitten lähdin Hipin kanssa Riihimäelle Riman kisoihin, missä tuomarina oli ensi kesän SM-tuomari, Mia Laamanen. Radat näyttivät haastavilta eikä niillä tulostaso kovin kaksinen ollutkaan. Meille hyppyradalta yliaikakymppi kun korjasin pujottelun ja Hippi veti yhdestä putkesta ohi, agilityradoilta hylyt molemmilta mutta tiedänpähän mitä jatkossa treenata. Radat olivat mukavan haastavia ja teinkin ne virheet ihan typerissä ja helpoissa kohdissa, kun vaan uskaltaisi liikkua eteenpäin eikä vaan odotella ja varmistella koiraa niin näistäkin radoista olisi selvitty ihan eri tavalla.

Mutta lähdöissä se pysyi joka kerta ja puomi tehtiin hienosti molemmilla agilityradoilla, kuin myös keinu. Loppusuoralla koira oli maalissa kun itse vasta könysin toiseksi viimeisellä esteellä, eli jotain on tehty oikein.

Vaihdoin puhelinta ja vanhan puhelimen muisteista löytyi tällainen kuva... voi miten pieni se onkaan ollut! Kuvassa siis Hippi n. 6kk ikäisenä.