Lagu 24.3 ja Tamsk 2.4

Nyt kun jalka alkaa pikkuhiljaa kestämään paremmin ja toki se kestää sen pari rataa, niin ollaan taas yritetty kisata. Reilu viikko sitten oltiin Seinäjoella, missä tuomarina oli Esa Muotka. Ei todellakaan mitään helppoja ratoja mutta sorruin huolimattomuuteen ja liialliseen varovaisuuteen. Molemmilta agilityradoilta siis hylyt, kolme rataa oli siis tykyllä mutta menin vain kaksi. Tarkoituksella.

Radan reunalla pohdittiin porukalla aihetta agility tänään ja eilen. Me ollaan kyllä ihan itse menty pilaamaan tämäkin hieno laji, radat alkavat olla melkoisia juoksuratoja ja nyt tuntuu melkein kaikilla olevan niitä. Esallakin oli molemmilla radoilla pituutta yli 200m ja se on oikeasti jo melko paljon. Joku tässä kohtaa tuumii, että ollakseen huipulla ja niin edespäin mutta kun fakta on se, että niitä huippuagilityohjaajia (ja koiria) on murto-osa kun taas 90% harrastajista maksaa tämän lajin! Kohta kun kisaajilla alkaa mennä motivaatio näihin rataprofiileihin niin ei ole kisaajia ja sitä kautta ei ole niitä, jotka maksavat kisamaksuja, joilla katetaan kalliit hallit jne. Ja jossain kohtaa ne kalliit yksityiset koirakoulutkin alkavat kärsiä siitä, että ei ole enää niitä treenaajia.

Oikeasti. Tästä aiheesta on nyt tullut juteltua erilaisilla foorumeilla enkä ole yksin näine ajatuksineni.

Jäähdyttelylenkki Kyrösjärven rantavallilla.

Pääsiäisenä Milla ja koirat oli visiitillä ja käytiin Pirkkalan puolella Iso-Naistenjärven ympärillä lenkillä. Tarkoitus oli mennä paistamaan makkaraa laavulle mutta siellä oli niin hirveä tungos, joten päätettiin skipata. Tuumattiin, että haetaan Biltemasta hiiliä ja grillataan pihalla mutta auton luona bongattiin tien toiselle puolelle menevä reitti Taaporinvuorelle ja google kertoi, että sieltäkin löytyy nuotiopaikka. Pienen etsinnän jälkeen löydettiin polku (tai nähtiin kun maastopyöräilijä viiletti) joka vei Taaporinvuoren nuotiopaikalla, samalla reissulla bongattiin myös Pirkkalan Pirunkivi, ihan hiton iso kivenmötikkä keskellä metsää mutta ihan hienohan se oli.

Hippi Iso-Naistenjärven jäällä

Reipas kolme tuntia oltiin liikenteessä ja loppuilta sujuikin saunoessa ja muutamaan mansikkamargaritaa siemaillessa. Kelit kyllä hellivät ulkoilijaa.

Maanantaina oli sitten Tamskin kisat ja sielläkin Esa tuomarina. Kuten sanottua, Esan radat eivät ole helppoja mutta ne sopivat meille. Olin ilmoittanut Hipin vain kahdelle agilityradalle, hyppärit jätin suosiolla väliin koska tuo jalka.

Ensimmäisellä agilityradalla en taaskaan osannut ohjata koiraa lyhyeen putkeen kun putken suu on pimeässä kulmassa. Tämä on nyt tapahtunut melko usein, mm. kahdesti peräkkäin Saviojan radalla. Jotenkin ennakoin lähtöä niin pirusti etten vaan anna koiran lukita sitä putkea. Tästä syystä melkoisen myöhässä ja hylky mutta positiivista, että ensinnäkin koira pysyy kivasti lähdössä, puomille se himmaa kun karjun, että odota (toki puomi on sitten melkoisen hidas) ja keinukin sujuu.

Toiselle radalla mietin, että no on se saatana jos mä en yhtä nolla saa tehtyä ja sainkin sellaisen tsempin päälle, että nolla ja sijoitus 3. Hidas puomi (ei haittaa) ja sitten yksi melkoinen kaarre koska olin sijoittunut huonosti mutta sain kumminkin pelastettua tilanteen. Saa olla tyytyväinen. Hippi on niin hieno (ja tähän sydänhymiö). Nih.