kuukausivalmennus Haukkuvaarassa

Edellisen kuukausivalkun jouduin perumaan juoksutauon vuoksi mutta nyt oli pakko päästä vaikka illalla jalka sitten kiukutteli taas oikein kunnolla. Ei siitä kalua tule tämän kevään aikana, se alkaa olla melko todennäköistä. Niin ja sitten tietysti tulee ottaa huomioon se, että jos oma jalka ei ole kunnossa niin koirien lenkittäminen on kärsinyt jonkun verran ja satuin lukemaan Stella Hagelstamin loistavan kirjoituksen aiheesta "hevosen saattaminen kuntoon talvikauden jälkeen" linkki juttuun ja pakko todeta, että jos tässä kohtaa vuotta jalka olisi kunnossa niin Hipin saaminen täyteen kisaiskuun ei olisi ongelma mutta jos ohjaaja könyää lenkilläkin niin eipä sillä paljon koiran kuntoa kasvateta.

Omat koirat ovat tottuneita liikkumaan vähintään sen 2h joka päivä, jaettuna toki 2-3 eri ulkoilukertaan ja meillä usein lenkkien pituus matkassa vaihtelee siinä 5-6km hujakoilla niin jos jalka ei kestä sitä 3km pidempää lenkkiä niin se ei kestä. Ja näillä kilometreillä ei koirakaan voi olla täydessä kunnossa. Toki ollaan käyty uimalassa mutta se ei korvaa sitä hyvälaatuista ja pitkää lenkkiä.

No, Minnan ja Velhon kanssa ajeltiin Jyväskylään upeassa keväisessä kelissä. Onneksi treenit alkoivat vasta puolen päivän jälkeen, joten ehdin aamulla käydä koirien kanssa melko pitkällä lenkillä koska jätin pappajengin kotiin. Lisäksi ennakoin tuota jalka-asiaa, sillä illalla sen kanssa könkkääminen oli sen verran vaivalloista, että iltalenkillä ei ollut pituutta kuin kämäiset puoli tuntia.

Lämpättiin koirat matkan jälkeen ja päästiin heti tutustumaan rataan. Julialle oli tullut edelliseen tuntiin muutoksia kun edellisen porukan auton kanssa oli ollut ongelmia, eli päästiin etukäteen radalle. Toki ratapiirros oli tullut jo edellisenä iltana mutta eri asia sitten livenä tutustua. Samaan aikaan kun laskettiin rimoja, otettiin sekä Hippi että Velho kentälle ja tehtiin samaan aikaan lämppähyppyjä eri kohdissa ja ylipäätään yritettiin tehdä samoilla rutiineilla kuin kisoissa. Hippi kävi ihan jäätävillä kierroksilla ja yritin laskea sen virettä ihan vain muutamilla tempuilla.

Ensimmäinen veto oli sairaan huono ja Hippi päätyikin ensin arpomaan mihin putkea kun ohjasin sitä hypyltä nro 4 putkeen nro 5. Lievän pyörimisen jälkeen sain sen putkeen mutta jäin paikoilleni ja putkesta kuusi se sitten singahti esteelle nro 10/21. Huoh... lisäksi kaarros okserilta oli pitkä kuin nälkävuosi. Toisella yrittämällä jo heti paljon parempi kuin olin riittävän sivussa 2-3 eli koiran linjalla ja pääsin hyvin alta pois ja lisäksi ohjasin liikkeellä koiran putkeen viisi. Tässä sopi meille parhaiten ohjaajan liikkuminen putken nro 6 "yläpuolelta" ja sitten persjättö (sokkari) tuohon väliin 6-7. Kunnes sitten ei pystytty pujottelemaan loppuun asti. Selvästi näkee kun alkuvuoden treenit ovat olleet melko epäsäännöllisiä, eli työreissut ja tuo jalka niin Hippi ei keskity ja räykyttää, kerää kierroksia eikä kuuntele. Se rökäle vielä hyppi vasten ja yritti napsia, osuen sitten polven yläpuolelle hampailla ja kohtuullinen mustelma.

No, kepeiltä uusi lähtö ja tällä kertaa onnistuttiin aina tuonne kaarrokseen (12-14) asti kunnes Hippi irtosi renkaalle ja okserille. Jos jotain positiivista tästä hakee niin irtoaapahan ainakin. Pienellä rytmimuutoksella välissä 12-13 sain tyypin kääntymään putkeen ja sitten oli taas meille varsin sujuvaa menoa aina puomin kontaktille asti. Eikä se kontakti huono ollut, Hippi tosin lähti sieltä ilman lupaa ja hidashan se oli. Mietin ja pähkäilin tässä, että syy siihen kontaktiin taitaa olla se, että koira on ottanut vihjeen mun sijoittumisesta ja koska kisoissa en koskaan ehdi sen edelle niin olen aina auttamatta jäljessä ja sitä kautta vihjettä ei ole. Miten mä en ole tätä tajunnut aikaisemmin? Tai olen mutta en tällä tavalla.

Otettiin sitten kävelyohjausta ja yllättävän hyvin toimi. Aloituksessa ainoa paikka, missä piti ottaa juoksuaskelia oli tuo väli 3-5, muuten sain Hipin irtoamaan oikeille esteille ja jopa suorittamaan ne oikein.

Pienen tauon jälkeen hinkattiin vielä loppurataa puomi-takakiero (este nro 30). Olen aina merkannut katsella koiralle laskeutumispaikan tai hyppypaikan mutta katsekontakti toimi hyvin takakierrolle vaikka olin hyvin lähellä edellistä estettä ja katsoin koiraa koko sen ajan kun se tuli putkesta ja katselle ohjasin sen takakierrolle. Tätä täytyykin pohdiskella lisää.

Lopuksi vielä käytiin pikkulenkillä koirien kanssa, Rokka oli seuramiehenä ja se kyllä sellainen ilopilleri.

Katsotaan kuin käy ensi viikonloppuna Seinäjoella, ilmoitin Hipin Lagun kisoihin koska meidän oli ihan turhaa edes lähteä halli-SM:iin tuon mun jalan vuoksi ja sitten sen meidän surullisen kuuluisan puomin... motivaatio on kadoksissa ja jostain täytyisi löytää taas se harrastamisen ilo. Treeneissä on kivaa mutta jotenkin tuo kisaaminen tökkii.