näyttelytreenejä ja kisoja

Rokka on ilmoitettu pariin näyttelyyn ja siitä syystä osallistuin taas YourDogilla näyttelytreeneihin. Kävin viime syksynä muutaman kerran ja niin pienillä jipoilla sain koiran esiintymistä parannettua megavuosien verran. Näyttelytreenejä vetää Outi Heikkinen, viimeisen päälle taitava händleri, joka osaa kouluttaa ihmisiä esittämään koiraan parhaalla mahdollisella tavalla. Joulukuussa messarissa Rokka esiintyi huikeasti kovassa seurassa, menestystä ei tullut mutta upeasti esiintyvä pikkukoira oli ilo esittää ja ilo katsojien silmille.

Näyttelymaksut ovat järkyttävän korkeita nykyään, joten miksi antaa tasoitusta kilpakumppaneille esittämällä koira huonosti? Asia, jota en kerta kaikkiaan ymmärrä.

Lauantaina kuitenkin kipaistiin YourDogille ja tällä kertaa ryhmät oli jaettu pikkukoiriin ja isoihin koiriin, mikä oli kiva koska siten päästiin kunnolla juoksemaan kehässä sekä pareittain. Näyttelytreenit on jaettu siten, että osa tekee ja osa odottaa. Näin Outi pystyy keskittymään jokaiseen yksilöllisesti. Kuitenkin homma etenee koko ajan siten, ettei pitkiä odotteluaikoja ole. Rokka hetken aikaa oli kiinnostunut muista koirista, matosta, hajuista mutta pikkuhiljaa sekin muisti, että mikä homman nimi on. Lopussa otettiin vielä pöytätreeniä, joten tästä on hyvä taas pienellä omatoimisella harjoitelulla jatkaa ja sitten katsotaan kuin meidän käy Vesilahden ryhmänäyttelyssä pääsiäisenä.

Luonnollisesti iltapäivällä sitten porhallettiin vielä jäällä, joka tosin taitaa olla nyt tässä nämä jäälenkit, me oltiin ainoat rohkeat.

Isä ja poika, poika ja isä.

Rokka

Sunnuntaina oli Ylökin kisat ja arvoin ennen ilmoittautumisen umpeutumista, että Lägi vai Ylökk ja päädyin kotikulmille. Bad choice! Helinillä oli ihan kiva hyppyrata, siinä sai ohjata koiraa, oli härkkejä ja meille rata oli melkein kuin tehty mutta yhdessä kohtaa plokkasin Hipiltä näkyvyyden putkeen ja se singahti väärälle esteelle. Mutta muuten se oli niin makea rata kuin olla ja voi. Radan jälkeen oli ihan hemmetin hyvä fiilis kun lähdin jäähdyttelemään koiraa. Palautus kumminkin maan pinnalle kun näin agilityradan... ei saatana. Kolmosluokassa suoraa juoksua edes takaisin ja suoria putkia. Hoh, hoj. Oli siinä taas ratasuunnittelu kohdillaan. Ylökin halli on pitkä ja kapea ja toki aiheuttaa haastetta ratasuunnittelulle, mutta nyt oli kyllä sellainen riman alitus koko rata. Ja niinhän siinä sitten kävi, että selvisin suunnilleen alkuradan, missä keskellä hallia suora putki ja Hippihän pääsi reilusti edelle. Sain sen kuitenkin karjuttua eteenpäin. Mutta sitten A-esteeltä suora linja koko hallin pituudelta ja keinu siellä toisessa päässä, olin pari estettä jäljessä koko ajan kun Hippi oli keinulla tai noh, eihän se sinne mennyt vaan jäi pyörimään paikallaan. Siinä kohtaa multa pääsi kunnon perkele koska vitutti se rata. Otin kuitenkin treeninä keinun, joka onnistui hyvin, sekä puomin ja sekin onnistui eli jos jotain positiivista hakee niin ne. Muuten oli kyllä melkoisen tylsää katteltavaa eikä vain meidän suoritus. Edelleen, mä en pidä siitä, että osittain nykyagility on kilpajuoksua koiran kanssa. Yhdessä kohtaa radat oli melkoista vemputtamista ja takakiertoja, nyt ollaan menty siihen, että juostaan kilpaa koiran kanssa. Voi morjens... onneksi osa tuomareista osaa tehdä ratoja, missä testataan ohjaamista sekä koiran ja ohjaajan taitoja.

Olin ilmoittautunut vain kahdelle radalla koska jalka alkoi tässä kohtaa ilmoittaa olemassa olostaan ja kipeä se sitten lopulta oli mutta kaksi rataa kestää juosta. Illalla en sitten enää kävellytkään ja iltalenkki jäi hävyttömän lyhyeksi...

Asiaa ei tietenkään auttanut kun näin FB:stä minkälaisia ratoja Suomalaisella oli ollut Lägillä, hitto. Olisi pitänyt lähteä sinne koska ne radat oli kivoja. Haastavia mutta suoritettavia.

Jengi <3