tokopohdintaa

Mä olen kokenut uudelleen innostumisen tokoon. Asiaa toki auttaa se, että mulla on pari niin hirmuisen kivaa treenikaveria, Rokkamurunen ja Virpi, jonka kanssa on pohdittu syntyjä syviä tokon ja rallytokon osalta.

Nappasin eilisillalle treenit Koirakoutsille, äkkilähtönä tietysti.

On melko mahtava huomata kuinka paljon Rokka on edistynyt ja kuinka nopeasti se hoksaa asioita. Yksin treenatessa tulee jumiuduttua paikoilleen, tehtyä asioita samalla tavalla, joka ei aina ole hyvä asia ja palkattua koiraa toistuvasti samassa kohdassa. Virpin kanssa treenatessa olen huomannut, että kun toinen sanoo sen ääneen niin itsekin siihen alkaa kiinnittämään huomiota, olen siis tokossakin auttanut liikaa koiriani, joten ei mikään ihme, että aikoinaan kokeissa homma ei kantanut ihan loppuun asti.

Eilen illalla aiheina oli nouto ja liikkeestä istuminen. Osa teki jo hyppynoutoa ja kisamaisesti liikkeestä istumista mutta me palasteltiin vielä liikkeitä ja haettiin Rokalle sitä aitoa himoa pitää kapulaa sekä tahtotilaa. Olen aloittanut kapulaopetuksen jo viime kesänä, tehden sitä vasemmalla kädellä eli kaikkea on tehty vähän. Nyt otin kriteeriksi, että kapula pitää ottaa suuhun eikä vain koskea siihen. Osa toistoista on edelleen huteja eli Rokka ottaa kapulan hampaisiin ja pudottaa sen saman tien mutta muutamalla oikea-aikaisella palkalla se hoksasi, että kapulaa pidetään suussa. Otin lisäksi pienen liikkeen mukaan eli peruuttelin ja tarjosin kapulaa ja aina kun se otti sen suuhun, palkkasin ja nappasin mahdollisimman nopeasti kapulan, jotta se ei ehdi pudottaa sitä.

Sivulle tulo ei ole meillä vielä ihan valmis ja olen tehnyt sitä niin, että jätän Rokan istumaan paikoilleen ja otan pari askelta, molemmilla siis sama rintamasuunta. Kutsun viereen ja kun oikeassa asennossa sivulla, palkkaus. Nyt otettiin tähän se, että koira tulee vauhdilla muutaman metrin päästä sivulle mutta ei vielä hakeudu oikeaan perusasentoon. Olen jossain kohtaa opettanut Rokalle nenäkosketuksen ja nyt treenattiin sitä vauhtia nenäkosketukseen eli muutaman metrin päästä vauhdilla ja kovaa avoin kättä kohden ja nenäkosketus, siitä palkka. Homma alkoi sujumaan muutaman toiston jälkeen ja otin mukaan ensin lelulla hetsaus, sitten käsky "koske" ja samalla vasen käsi auki ja alhaalla, jotta koira varmasti osuu siihen kuonolla.

Melko pätevä pikkutyyppi. Ja tästä innostuneena varasin hallille treeniaikaa ja täytyy varmaan ilmoittautua taas kesän tokoleirille. Viime vuonnakin sain hyviä vinkkejä, josko syksyllä alokasluokka?

Rokka-pokka.

Ja samalla katkaistaan huhuilta siivet jo etukäteen eli me emme Hipin kanssa osallistu agilityn SM-kisoihin tulevana kesänä, emmekä karsintoihin vaikka nyt sattuisikin tulokset keväällä sen mahdollistamaan. Syynä on mun jalka eli kantapäässä on melko kivulias plantaarifaskiitti. Pystyn tällä hetkellä kisaamaan sen pari rataa jos ei tarvitse koko aikaa seistä, jos pitää seisoskella niin illalla olen niin kipeä, etten pysty kunnolla kävelemään, edes seuraavana päivänä. Tämä haittaa erittäin voimakkaasti normaalia elämää ja kun kuitenkin se normaali elämä on agilityä tärkeämpää. 

Onnellinen saa olla se, joka saa harrastaa rakastamaansa lajia terveellä koiralla ja ken on myös itse terve.

Juhannustunnelmia kesältä 2017, kuva Miia Kierikki-Malinen