SM-kisat ja maajoukkuekarsinnat

Tässä on viime aikoina menty sellaista tunteiden vuoristorataa, ettei ole tosikaan. En ole jaksanut kirjoitella ajatuksia kasaan, toki on ollut työrintamallakin kiirettä. Viimeisen kuukauden ajan ollaan keskitytty vallan Hipin aksaan ja viime viikonlopun jälkeen oli sellainen takki_tyhjänä -olo.

Tosiaan, agilityn sm-kisat kilpailtiin Lappeenrannassa, jonne me ei sitten yrittämisestä huolimatta saatu sitä viimeistä aginollaa. Osallistuminen jäi perjantain iltakisoiksi ja lauantaina joukkuekisaan. Sunnuntaina oltiin kisaturisteina eikä sekään huono vaihtoehto ole.

Hipille perjantain iltakisasta agiradalta puomivitonen ja hyppäriltä nolla sijoituksella 15./ reilu 100. Mutta ei meillä olekaan hyppäreillä ongelmia... Lauantaina olin joukkuekisassa ankkuri, joten kiirettä ei ollut kisapaikalle eikä kisapaikalla. Aamusta joukkuekaverit tekivät pari hyllyä, joten tulokseen ei ollut mahdollista ja lähdin sillä radalle näytösasenteella, eli näytetään kuinka göötti kulkee. Ja hyvinhän Hippi kulki kunnes tultiin puomille. Se kääntyi katsomaan mua juuri ennen puomin alareunaa ja sen oikea tassu lipesi puomilta... kuperkeikkaa kyljelleen alas ja yleisö haukkoi henkeään. Kunnossa se oli (ja on edelleen...) kisapaikalla sen tsekkasi useampikin ja toki meidän luottofyssari kisojen jälkeen.

Juhannuksena ajeltiin Savonlinnaan Tanhuvaaraan juhannuskarkeloihin ja siellä päänvaivaa aiheutti lähdöt... pääsin kyllä näppärästi palauttamaan koiran lähtöön ja yksi nolla siellä tahkottiin mutta muuten niitä puomiperkeleitä.

Hurja-Hippi juhannuksena. Kuvat Miia Kierikki-Malinen.

Juhannuksen jälkeen vielä rutisteltiin agilityn maajoukkuekarsinnat, jonne tänä vuonna oli osallistumisoikeutta muutettu. Hippi oli rankingin sijalla 96. ja kaiken kaikkiaan 120 sai oikeuden. Kuitenkin kävi niin, että ihan kaikki sinne ei sitten kuitenkaan ilmoittautunut, joten osallistuminen oli avoin kaikille rankingsijoille.

Viimeksi olen kirmannut karsinnoissa Topilla ja vuosi oli 2008. Sen jälkeen ollut kaikenlaista, Topille en saanut nollavoittoa ja sitten Hipin kanssa niitä nollavoittoja oli mutta esim. viime vuonna jäi tupla uupumaan. Lauantaina tehtiin yksi yliaikainen hyppynolla, jolla sitten kuitenkin oltiin jatkossa. Yliaikaa tuli kun kello lähti käyntiin ennen ensimmäistä estettä, eli 15s sääntö (kello lähtee käyntiin automaattisesti 15s jälkeen ja meille ei ihan tuo aika riittänyt. Muuten olisi ollut komea nolla ja vielä kohtuullisen hyvällä ajalla...). Päädyin sitten ottamaan lentävät lähdöt kaikissa muissa starteissa, osa onnistui ihan mallikkaasti jopa.

Sunnuntaina hyllyteltiin kun ohjaajan kunto ei ollut kohdillaan... muistin kyllä pitää koirasta tosi hyvää huolta, oma huolto jäi vaillinaiseksi ja sunnuntaina aamulla järkyttävä lihaskramppi vasemmalla puolen keskikroppaa. Melkein keskeytin hyppärin jälkeen, nolotti ja vitutti oma huono ohjaaminen ja joka paikkaan sattui... kuitenkin 20min powernapit autossa ja särkylääke ja sain keräiltyä itseni kasaan ja startattiin finaaliradalla. Muuten ihan sikahyvä rata mutta Hippi lipsahti väärälle esteelle.

No. Elämä on. Ja tämä on kuitenkin vain agilityä.

Juttuhetki kaverin kanssa palautti taas maan pinnalle... olen äärimmäisen kiitollinen, että mulla on terve koira ja se, että minä olen terve. Satunnaiset pienet krempat ovat ihan toista luokkaa kuin vakavammat sairaudet.

Mutta huikeaa huomata kuinka hieno pikkukiituri Hippi on ja loppu viimein se ei jää kauan siitä kirkkaimmasta kärjestä.

Nyt me jäädään agilitytauolle, treenaillaan loppukesästä sitä lähtöä ja toivon mukaan myös puomin suoritustapa paranee. Erkkariinkin on ilmoitettuna sekä Hipsutin että rokkipoika ja yksi Ruotsin reissu käydään pyörähtämässä.

Topi ja Limppu olivat karsintojen aikaan hellässä hoidossa ja siitä iso kiitos hoitajalle, joka jaksoi pappoja hoitaa koko viikonlopun. Savonlinnassahan ne oli mukana mutta mikäs siellä kun lenkille pääsi ja meillä oli oma huone.