Keväällä bongasin netistä Koirakoutsin tokoleirin ja hetken mielenhäiriössä ilmoittauduin sinne ja vielä rokkikoiralla, eli pennulla, jonka kanssa ei siinä kohta oltu tehty muuta kun leikitty hallissa yhden käden sormin laskettavissa oleva määrä. Mutta ajattelin, että menen sinne hakemaan työkaluja siihen peruskoulutukseen josko sitä vaikka uudelleen innostuisi tokoilemaan. Uudet säännöt erityisesti alemmissa luokissa ovat kuulemma kivat, alokasluokka tosi helppo ja muutenkin kiva, joten mikä jottei... kevään ja alkukesän aikana sen verran Rokan kanssa treenailin, että se hoksasi pari asiaa. Yksi, että mun kanssa on tosi kivaa ja kaksi mun kanssa hallilla on ihan yyberhienoo... näillä eväillä ja toki hieman muutamilla muillakin jutuilla lähdin leirille ja jälkikäteen sanottuna oli se joka latin arvoinen, saatiin tosi hyviä juttuja myös yleisellä tasolla harrastuskoiran "rakentamiseen" ja sain siellä muutaman ahaa -elämyksenkin.
Lauantai alkoi Piia Karisen luonnolla juurikin liikkeiden rakentamisesta. Viikonlopun aika pitkälti puhuttiin rakentamisesta ja linkittämisestä, liike on juuri niin vanha kuin liikkeen osien heikoin lenkki. Sinällään ihan pässin selvä asia mutta jotenkin se iskostui ihan eri tavalla tuonne korvien väliin.
Päivä oli jaettu kolmeen rastiin, joissa jokaisella rastilla oltiin 1,5h ja kuusi koiraa aina per rasti. Tai ryhmä. Miten sen kukin haluaa ajatella. Meidän ryhmässä oli nuoria ja alkuvaiheessa olevia koira tai koiran ohjaajilla ei kokemusta. Ensin harjoiteltiin sosiaalista palkkaa, tämä on nyt "the juttu" sillä kun koiralle on opetettu sosiaalinen palkka, pystytään se palkkaamaan tokokokeissa liikkeiden välillä ilman, että käytetään kiellettyjä palkkoja, kuten nami tai lelu. Rokalle on tehty tätä hieman varioiden eli agilityn alkeiskurssilla, joten sinällään oli helppo jatkaa.
Ensimmäisen rastin jälkeen oli lounastauko ja Rokka pääsi autoon lepäämään. Se onneksi on hirmuisen rauhallinen autossa ja siellä se nukkua pötkötti väliajat.
Lounaan jälkeen meidän ryhmä siityi ulkokentälle, missä aloitettiin harjoittelemaan sivulle tuloa ja seuraamista. Tässä kohtaa sain se ensimmäisen ahaa -elämyksen kun olen aikaisempien koirien kanssa hyvin pitkälti heti aloittanut seuraamisharjoittelun eikä ikinä yhdelläkään mun koirista ole täydellistä sivulle tuloa. Tai ehkä on mutta kuono laskee heti kun sanon "seuraa" ja otan ensimmäisen askeleen. Eli nyt Rokan kanssa emme tee seuraamista liikkeenä ennen kuin perusasento on vahva ja tähän sain uuden vinkin opettaa sille kosketusalusta. Kosketusalustaa sitten treenattiin vielä sunnuntaina mutta siitä lisää hetken päästä...
Tässä kohtaa mietin, että tyyppi alkaa olla jo aika väsynyt mutta kolmannella rastilla tehtiin kukin vuorollaan ja toivoin, että me saataisiin olla viimeisenä. Rokka veti lonkkaa autossa kunnes oli sen vuoro eikä puhettakaan, että tyyppi olisi ollut väsynyt. Upeasti se jaksoi kun aiheena oli nouto. Mehän ollaan hieman leikitty tunnarikapulalla mutta nyt otettiin mukaan pito ja vaihdoin jo oikeaan noutokapulaan. Rokka hoksasi tosi nopeasti mitä siltä halutaan kun siirryin sanallisesta "hieno" naksuttimeen... alkuun se mietti, että mikä hitto toi taas olikaan mutta muutaman klikkauksen jälkeen se muisti, että "aa... tää on siis TÄMÄ". Ja taas häntä heilutti koiraa.
Illalla kotona mietin seuraavaa päivää ja pohdin, että saas nähdä joudunko ottamaan Hipin Rokan tilalle mutta mitä vielä, kaveri oli intoa täynnä kuin ilmapallo ja kun aamu aloitettiin Jalosen Mikan luennon jälkeen hallissa, veti Rokka sinne intopiukeena.
Koska meillä ei ole vielä mitään erityisiä ongelmakohtia, halusin Kristalta tarkat neuvot kosketusalustan opettamista varten ja päästiin jo siihen pisteeseen lyhyen treenin jälkeen, että koiralta vaaditaan alustalle molemmat etutassut ja lisäksi pitoa. Seuraava vaihe on se, että nousen seisomaan ja edelleen Rokan tulee tulla kosketusalustalle siten, että sen molemmat etujalat ovat sillä... ja siitä sitten lähdetään hakemaan sitä oikeaa paikkaa perusasentoon. Tämä vaikutti varsin näppärltä systeemiltä. Rokkahan oppi ihan muutamalla toistolla, että alustaa lätkäistään tassulla, kun kriteeri muuttui molemmiksi tassuiksi, näki tyypistä kuinka otsaryppy vaan syveni ja pienet göötinaivot oli täydessä vauhdissa "mistä minä saan tuon makupalan?"
Lounaan jälkeen oli vuorossa Piian rasti, joko kaukokäskyt tai jäävät liikkeet. Valitsin kaukokäskyt mutta siten, että aloitamme asennoista. Seisominenhan on Rokalle ihan tuttua juttua mutta esim. istumista en ole sille opettanut. Tässäkin mentiin pitkälti tarjoamisen kautta, kun peppu oli maassa "naks" ja nami. Ei muuten tarvittu montaa toistoa kun aloin ottamaan sanallisen käskyn ja loppu viimein päästiin jo siihen pisteeseen, että tyyppi istuu käskystä ja saan palkattua sen siihen.
Meidän ryhmän viimeinen rasti oli ulkona Mikan kanssa ja aiheena tolpan kierto ja kiertonoudon alkeet. Tässä kohtaa alkoi Rokasta näkymään pitkä viikonloppu ja se, että kaveri on joutunut miettimään. Tolpan (tai tötsän) kierto onnistui ihan kohtuullisesti mutta hidasta se oli ja päätinkin lyhyen reippaan leikin jälkeen viedä sen autoon. Sinne se lysähti häkkiin ja nukahti, nukkui sikeästi kotiin asti ja olohuoneeseenkin se käveli ja lysähti niille sijoilleen. Ja nyt ei tarvitse pelästyä, että koiraa on treenattu liikaa, se lähti häntä heiluen iltalenkille ja kierrettiin ihan kunnon lenkki koko porukan kanssa.
Paljon on ajatuksia päässä, kaikkea ei edes muista kirjoittaa vaikka viikonloppuna kynä sauhusi ja treeni-into on kova. Ehkä isoin asia, mikä jäi mieleen, oli se, että kannattaa pitää treeneissä lapsellinen mieli. Kokeilla uutta ja tehdä asioita eri tavalla. Lisäksi koiralle uuden opettamisen pitää olla palkitsevaa. Ehkäpä juuri tässä palkkausasiassa sain sen toisen suuremman ahaa -elämyksen. Olen paljon palkannut koiria joskus vähän väärästäkin toiminnasta, ollut myöhässä tai palkannut väärin. Joskus sen koirankin voi antaa valita lelu, mitä siitä seuraakaan, voi olla yllättävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti