Otsikko kuvastanee meidän tämän hetkistä tilaa kisoissa... nyt kun vauhti on kohdillaan, hajoaa puomi. Pikkuhiljaa pirstaleiksi koko este.
Hipille on opetettu puomin kontakti 2on2off -menetelmällä ja se toimi alkuun kisoissa tosi hyvin kunnes noustiin kolmosluokkaan, siellä se sitten pikkuhiljaa huononi ja tein paljon niitä samoja alkuharjoitteluja mitä ennen kisaikää. Vauhti on ollut kohtuullinen ja ajoittain ihan reipaskin mutta nyt tämän vuoden alussa on vauhtia tullut rutkasti lisää, joka taasen on aiheuttanut sen, etten millään muotoa ehdi Hipin edelle puomilla. Treeneissä tilanne on erilainen ja siellä Hip edelleen pysähtyy puomille mutta kisoissa se vetää sata kuonossa ja loikkaa puomilta, sivusta ja juuri ennen kontaktia ja usein kääntyen mun eteen. Mur.
Puomi olikin pääsiäiskisojen murheenkryyni, Jyväskylässä lauantaina Eeva-Liisa Pohjosen radoilla, kaksi agilityrataa, kymppi ja hylly, puomiin kaatuivat molemmat radat. Jyväskylän kisoista ajelin sitten Kuopioon, missä kisasin sunnuntaina kaksi agilityrataa ja yhden hyppärin. Tuomarina oli Suomalainen. Lienee sanomattakin selvää, että agilityradoilla homma kusi nilkoille ja lujaa, hyppäriltä kankinolla sijoituksella 3./ 16.
Jaa_a. Mitäköhän sitä tekis? Hermo menee tuohon puomiperkeleeseen vaan omaa syytähän tämä kaikki on. Hipille kun kerran antaa periksi, siis antaa sen juosta läpi, niin pikkuhiljaa se vaan muuttuu röyhkeämmäksi ja röyhkeämmäksi. Se on oikeastaan yksi pieni saatana kisapaikalla, kotona todella lutunen ja helppo koira mutta kisoissa se muuttuu koiramaailman Damieniksi...
Onneksi tässä tulee taas luova kisatauko muiden harrastusten vuoksi, yritetään nyt kesäkuulle saada jonkinlainen kompromissi aikaan. Toki jos finaaliin pääsee niin sitten ei kyllä voi alkaa miettiä sitä kontaktia vaan on vedettävä riskillä, jopa se puomi. No, olishan se aivan liian helppoa jos homma toimisi kuin junan vessa... tässä sitä nyt pähkäillään taas vaihteeksi tuota puomia. Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti