Viime lauantaina oli Janakkalassa kolmosten kisat, kolme starttia mutta ilmoitin Hipin vain kahdelle agilityradalle. Aamulla kiskoin itseni sängystä ylös motivaation ollessa tasan nolla, takana kuitenkin niin hieno syksy agilityn osalta mutta äärimmäisen rankka fyysisesti töiden ja remontin vuoksi ja aamuherätyksen viikonloppuisin ovat suorastaan kidutusta. Makasin sängyssä ja mietin, että jään siihen makaamaan mutta jostain sain kaivettua motivaatiota, että kampesin itseni sängystä ylös ja lähdin matkaan. Onneksi Jankin hallille ajaa vain 45min, yhtään kauemmaksi olisin todennäköisesti jättänyt lähtemättä.
Tuomarina oli Markku Kaukinen ja radat olivat helppoja, jonkun verran toki ansaesteitä mutta suoraa posotusta jokusella takakierrolla. Ensimmäisellä radalla lähdössä Hippi pudotti riman, varmaan tein jonkun huitaisun sillä tämä ei todellakaan ole normaalia, että Hippi pudottaa yhtään rimaa. Sitten puomilta vitonen mutta jatkoin koska halusin testata keppien jälkeistä elämää sekä toiseksi viimeisenä esteenä ollutta keinua. Keinu olikin ihan Super, kuin myös se keppien jälkeinen elämä.
Toinen agilityrata oli vieläkin helpompi ja suoraviivaisempi. Tai siltä se ainakin tuntui. Me nimittäin pääsimme esteelle nro 2 ja kun keinulla Hippi teki niin mojovan lentokeinun, nappasin sen syliin ja kannoin radalta pois. Sehän on sille noloa, Hippi ei oikeasti pidä siitä, että sitä kannetaan sylissä ja testaan nyt, että toimiiko... lähdössä sillä on aina kovin korkea vire ja toki se radalla hieman tasaantuu mutta kakkosena ollut keinu oli sille liikaa. Täysillä eteen päin ja niin päin pois...
Vähän harmitti kun olisi niin mukavaa ollut jäädä kotiin ja sitten lähdin kisareissuun kipeällä selällä. Noh, nyt me jäädään luovalle kisatauolle ja katsellaan kisoja sitten taas vuoden 2016 kisakalenterista.
Sunnuntaina Hippi kävi hieroja-osteopaatin käsittelyssä ja sai kehuja uskomattoman hyvästä lihaskunnosta. Kiitos Terveysklinikka Rytmi ja Katriina.
Loppuvuosi nyt sitten treenaillaan sitä puomia ja keinua kuntoon ja lenkkeillään paljon. Sain tuparilahjaksi taannoin oikein kunnon otsalampun, ihan kun halogeeni olisi otsalla tuolla synkässä metsässä, kyllä näkyy. Ei haittaa enää tuo synkkyys ja mikä parasta, ei enää tarvitse tallata arki-iltaisin pelkästään noita kävelyteitä pitkin. Lisäksi ensi vuoden alkuun on odotettavissa naisjuttuja Hipille, sillä Hippi on isäehdokas Tulikäpälän Saara Savusukeltajan toiselle pentueelle. Eli aika näyttää tuleeko sieltä mitään ja milloin, sillä juoksuja vasta odotellaan. Katsotaan millaisia kiitureita on luvassa, sillä vanhemmat ovat molemmat kohtuullisen kovia menijöitä. Ja kyllä, olen mahdollisesti ottamassa tästä yhdistelmästä pentua itsekin. Narttu täyttää omat tiukat vaatimukset ja uros nyt luonnollisesti on sellainen, että toisen samanlaisen kun saisi niin lottovoitolta lähinnä se tuntuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti