bye, bye 2015

Vuosi lähestyy taas loppuaan, miten nämä vuodet menevätkään tällaista vauhtia (kääk)??? Meille kulunut vuosi on ollut todella loistava, maaginen, menestyksekäs ja monta upeaa kokemusta taas takana. Agilityjumalan suojeluksessa on tehty suuria juttuja mutta ennen kaikkea, me kaikki ollaan oltu suht terveinä. Koirat onneksi terveinä, ohjaaja hieman kompastellut...

Mutta, Hipin kanssa on tehty hienoja asioita. Keväällä saatiin Lagun vappukisoista ensimmäinen agilityserti ja toinenkin oli tarjolla mutta se kaatui A:n alastulokontaktiin. Sinällään harmi, sillä samalla radalla olisi myös caciagi ollut tyrkyllä. Niitäkään ei pilvin pimein ole tarjolla. Toukokuussa saatiin myös viimeinen aginolla ja päästiin osallistumaan SM-kisoissa myös yksilökisaan, jotka pidettiin Oulussa.

SM-kisaviikonloppu oli huikea. Olen ollut kerran aikaisemmin yksilöfinaalissa, se oli vuosi 2009 Torniossa ja koirana Topi. Viime kesänä astelin lähtökarsinaan Hipin kanssa ja vaikka meille tulikin virheitä, oli se silti huikea kokemus. Lisäksi Hippi oli ainoa rotunsa edustaja finaalissa.

Hippi SM-kisojen perjantain iltakisassa. Kuva Minna Juustovaara.

Viime vuosina göötti on selvästi yleistynyt agilityssä vai liekö göötti-ihmiset löytäneet lajin ja siellä on monta kovaa menijää mutta valitettavasti useammat kasvattajat eivät ota huomioon jalostusvalinnoissaan sitä kuuluisaa toimintakykyä... tai siltä se ainakin vaikuttaa kun aika paljon näkee niitä tasaisia puksuttajia.

Itse tein keväällä ryhtiliikkeen ja elämäntapamuutoksen, palkkasin personal trainerin ja aloin käymään salilla. Kesä meni loistavasti ja Hipin agilitytauon jälkeen oltiin loistavassa tikissä. Painoa putosi monta voipaketillista (itse asiassa 24) ja jalka nousi aivan eri tahtiin. Gööttimestiksissä tuomaria myöten ohjaajan liikkuvuutta kehuttiin vaikka itse mestaruus jäi saavuttamatta, kiitos keinuongelman... ja sitten paukahti ohjaajan selkä.

Syksylle oli paljon muutakin hommaa, tein kylpyhuone- ja saunaremonttia, hoidin selkää, yritin käydä salilla, kävin treeneissä ja lokakuussa sitten palaset kolahtelivat taas kohdilleen. Ensin Hipistä tuli Tamskin iltakisoissa hyppyvalio ja seuraavana viikonloppuna napsahti toinen agiserti.

Loppuvuosi kisailtiin harvakseltaan koska keinu ja puomi hajosivat kisoissa, niitä on nyt yritetty petrata ja katsotaan tammikuussa kuin käy.

Näyttelyissä Hippi kävi alkuvuodesta pari kertaa mutta se oli liian kevyt ja liian laiha ulkomuototuomareille. Tämä on asia, josta tekisi mieli päästää isommalla foorumilla keskustelemaan, että jos koiran ainoa vika on se, että se on ulkomuototuomarin silmiin liian hoikassa kuosissa niin onko se silloin "vain" EH:n arvoinen? Aivan liikaa näkee oikeasti lihavia göötteja ja toki muitakin rotuja näyttelyissä podiumilla ja kuitenkin ylipaino on koiralle ongelma siinä missä hengitystieongelmat, huonot kulmaukset, köyry selkä ja ylipäätään rakenteelliset virheet ja heikkoudet. Händleri-Petra sanoikin, että se pitäisi viedä kesätauon jälkeen kun siinä on enemmän lihaa luiden päällä. Mun luonto ei anna myöten syöttää koiraa tarkoituksella, että se pärjäisi näyttelyissä. Hippi syö ihan kunnolla, kaksi kertaa päivässä yhteensä 500g ruokaa mutta toki, sen kanssa lenkkeillään paljon ja kyllähän se on aika hoikka kun on agilityn kannalta huippukunnossa. Loppuvuodesta käytiin hierojalla, jolla ei ollut mitään pahaa sanottavaa Hipsuttimesta, kehuja tuli hyvistä syvistä lihaksista ja äärimmäisen lihaksikkaista takareisistä.

Topi oli ilmoitettu yhteen näyttelyyn jonne emme sitten osallistuneetkaan. Kylpyhuoneremontti oli pahasti kesken ja päätin jäädä hiomaan lattioita ennemmin kuin suunnata Pälkäneelle.

Keväällä Topilla oli pissavaivaa, se joi paljon, kalvoi etujalkojaan ja pissasi työpäivän aikana sisälle. Vein sen Pirkkalan Oivaan ja siltä otettiin kaikki mahdolliset verikokeet, testit ja kuvattiin etujalat... ei mitään. Tyyppi lähes 12v eikä minkään asteista nivelrikon alkuakaan etujaloissa. Cushing puhdas, maksa-arvot ok ja muutenkin verikokeet näyttivät ettei ole mitään vikaa, vahva sydän. Ell tuumasi, että voiko tällä koiralla olla tylsää... jep. Voi.

Loppukesästä oli gööttileiri Hartolassa ja siellä koko porukka pääsi metsään verijäljelle. Itse asiassa verijäljellä käytiin keväälläkin ja Limppu muisti heti, mikä homman nimi on. Tosin hieman laiskahkosti homma jatkui mutta täytyykin ensi keväänä taas aktivoitua tämän asian saralla... Loistavaa aktivointia kaikille, erityisesti pappajengille.

Hippi jäljellä. Kuva Noora Heikkinen.

Toki pappajengi on päässyt humppaamaan välillä Hipin treenien yhteydessä. Yritän tehdä aina jotain niidenkin kanssa, usein kun riittää, että vähän tokoillaan ja ehkä mennään joku putki ja puomi.

Ensi vuosi sitten... jaa_a. Sen lupaan, että keväällä ette usko silmiänne ettekä tunnista ohjaajaa. Jo tässä loppuvuodesta oli Milla ihmetellyt, että kuka Hippiä ohjaa kun FB:ssä oli se meidän agisertirata ;) Treenataan se mitä treenataan ja kisataan kun tuntuu siltä mutta jos ei huvita niin sitten ei kisata. Olen huomannut sellaisen asian, että ne tulokset tulevat... jos liikaa yrittää niin sitten ne eivät ainakaan tule. Ensi vuoden sm-nollista puuttuu muutama aginolla ja karsintoihin tarvitaan molemmat tuplat sekä voittonolla mutta jos ne eivät tule Tampereelta niin sitten meidän ei tarvitse edes osallistua.

Hyvää ja menestyksekästä vuotta 2016.

Stiina ja tyypit Tampereelta