Menneet viikot ovat kyllä sujahtaneet sellaista vauhtia, että päätä huimaa. Työrintamalla on paljon uusia juttuja ja tuntuu, että ne joilla töitä on, saavat todellakin paiskia hommia ja sitten taas osalla ei ole hommia ollenkaan. Itse en siis kuulu tuohon jälkimmäiseen ryhmään, melkein elämä on sitä, että nukut, teet töitä, käytät koiria lenkillä, nukut jne. Samaa rumbaa. Viikonloppuisin on olo ollut kuin yliajetulla oravalla, selkä kenkkuilee ja hommia ihan hirveästi. Olenkin ollut viime viikkoina vallan epäsosiaalinen yksilö eli vapaa-aikana kotona, koirien lenkityksestä en ole tinkinyt ja onneksi on laaja ystäväpiiri auttamassa hädän hetkellä kun tulee äkillisiä työkeikkoja esim. Kuopioon.
Yhdelle tällaiselle keikalle otin Hipinkin mukaan, Topi ja Limppu jäivät Marin luokse yökylään kun singahdin Kuopioon. Kotimatkalla poikkeisin Haukkuvaaraan yksärille kun siitä sopivasti iltapäivällä olin ohikulkumatkalla. Hippioli taas niin hieno ja kun vaan uskallusta on, menee se älyttömän hienosti.
Viime sunnuntaina oli Tamskilla kisat, kaksi hyppyrataa ja agilityrata ja vaikka me ei niitä hyppynollia enää tarvita (niitä on jo aika monta) ja hyppyvalionkin arvoon oikeuttava viimeinen serti saatiin taannoin, ilmoitin silti Hipin kaikille kolmelle radalle. Syynä, en jaksa enää työajojen jälkeen lähteä kovin kauas kisaamaan...
Hyppäreillä oli tuomarina Marja Lahikainen ja sillä ainokaisella agilityradalla Anders Virtanen. Kaikki radat tosi kivoja pienillä twisteillä mutta kuten kentän laidalla keskusteltiin muiden kisaajien kesken, hyvät tekivät silti hyvät radat.
Marjan hyppärillä aloitettiin ja lähdin ajatuksella "kokeillaan kun me ei sitä nollaa tarvita" ja kuinkas ollakaan kun asenne on se, että nyt mennään ja testataan omien mukavuusalueiden ulkopuolisia ohjauksia niin nollahan sieltä napsahti ja vielä huikealla melkein 5m/s etenemällä. Toki moni muukin teki nollia, joten sijoitus oli loppu viimein 8./ 57. ja kärkeen se nelisen sekuntia.
Agilityradalla oli parikin pahaa paikkaa ja ihan radan alkupäässä Hippi lipesi puomilta sivusta ja siitä vitonen mutta päätin jatkaa ottamatta puomia uudestaan, sillä keinu oli kolmanneksi viimeinen este ja sinne halusin testaamaan miten keinu toimii kisoissa... Hippi kuitenkin luki väärän esteen A:n jälkeen yhdessä helpossa kohdassa ja hylly. Keinulta sitten lipsahdus ennen kuin se laskeutui loppuun, joten otin sen uudestaan ja suoraan maaliin.
Toiselle hyppärille lähdin myös kokeilumielellä ja teinkin pari kuviota kokeilumielessä ja hyvin sujui. Kun vaan on rohkea ja muistaa liikkua, on homma melko selvä. Nolla ja sijoitus loppu viimein 7./ 47. Mutta kivaa oli ja Hippi on kyllä niin huikea otus. Vaikka ei aina menisikään hyvin niin silti sen kanssa on aivan mahtavaa kisata ja treenata. Myös se, että itse pääsee liikkumaan ihan huimalla tavalla on tuonut aivan eri sfäärin tähän lajiin. Nyt voisi kliseisesti todeta... I love agility.
Tämä on ollut huikea agilitysyksy ja tällä jatketaan ja yritetään luoda ensi vuodesta vieläkin huikeampi agilityvuosi. Loppuvuodesta himmaillaan ja kisataan lähikisoissa muutama startti, pari aginollaa vielä puuttuu SM-kisojen vaatimuksista, karsinnoista sitten vähän enemmän. Mutta ne tulokset tulee jos ovat tullakseen ja jos eivät tule, niin silti ihan huikeita fiiliksiä viime aikojen kisoista ja treeneistä.
 |
| Hippimuru viime kesänä. Kuva Noora Heikkinen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti