Sunnuntaina oli Ylökin kisat SDP:llä ja olin ilmoittanut Hipin kaikkiin kolmeen starttiin. Meillähän on jo tupla ensi vuoden SM-kisoja ajatellen mutta se on saatu SM-kisoissa Oulussa, joten kun karsintoihin mieli halajaa, on sinne vielä saatava niitä tuplia kaksi ja lisäksi se nollavoitto. Tosin nollavoittoakin jo kolkutellaan ja kuten olen aina sanonut, jos en voi voittaa Tampereella niin sitten ei ole asiaa sinne karsintoihin. Mähän en lähde ajelemaan pitkin poikin Suomea sen mahdollisen nollavoiton perässä, jos lähden joihinkin kisoihin, liittyy siihen usein joku muukin juttu. Viime aikoina olen kisannut pitkälti kotikulmilla, töissä on sen verran hektistä, paljon projekteja ja reissuja, joten viikonloppuisin ei houkuta pätkän vertaa ajella kisoihin toiselle puolelle Suomea. Vanhuus ei tule yksin, eikä kaksin...
Mutta ne Ylökin kisat. Tarjolla oli kaksi agilityrataa ja hyppäri, tuomareita Räsänen, Jalonen ja Wütrich siten, että aksassa Räsänen A-kisassa ja Jalonen B-kisassa, Johanna tuomaroi hyppyradan.
Minnan rata oli mukavan jouhea mutta todella moni teki virheen alun puomi-putki -erottelussa. Hipin kanssa tehtiin tosi hyvä rata, puomi onnistui aivan loistavasti ja keinuahan radalla ei sitten ollut, onneksi Jalosen radalla se mentiin kahteen kertaan, eli siinäkin pääsin testaamaan miten viime aikainen keinutreeni on tehnyt tehtävänsä. Mutta A-kisassa siis Hipin kanssa nolla ja kun lähdin aika alkupäässä ja koira teki pari kaarrosta, en odottanut sen kummempaa sukseeta. Noh, tulin sitten jäähdyttelylenkiltä takaisin kun viimeiset menivät ja aika pian luokka loppuikin. Oli ihan superyllätys, sillä Hippi oli sijoituksissa toinen ja samalla napsahti se toinen agiserti.
On se vaan niin huikea otus (ja tähän sellainen ällö sydänhymiö).
Luonnollisesti lähdin Jalosen radalle sellaisella mentaliteetillä, että nolla ja tupla, vaikka sitten väkisin. Ja ehkä siistä syystä vähän varmistelin ja senhän tietää mitä siitä seuraa, Hippi sujahti putkeen ja siitä hylky. Menin silti radan loppuun asti ja keinu x2 onnistui loistavasti, joten otettiin se rata maksullisena treeninä.
Johannan hyppäri oli todella helppo. Se oli oikeastaan liian helppo, joten kompastuin omaan nokkeluuteeni. Hippi veti loistokkaasti pituudesta ohi koska putkelta olisi pitänyt hieman tuupata koiraa pituudelle eikä rynniä eteenpäin. Hylky siis mutta jälleen tosi hyvä sellainen. Oma juoksu kulki ihan järkyttävän hyvin, pystyin liikkumaan radalla ihan eri tavalla kuin viime keväänä. Nyt tuntuu tosi hyvältä. Vielä kun työfysioterapeutti on hoitanut selkää, alkaa sekin palikka olla taas kunnossa.
Tästä on loistava agilitysyksy tehty.
Lisäksi eilen illalla (tiistaina 27.10) Hippi kävi Sukokan silmä- ja polvitarkissa, polvet sillä on katsottu vuonna 2012, joten se tulos ei ole virallinen koska Hippi oli alle 3-vuotias. Nyt otin molemmat ja edelleen terveet silmät ja nollan polvet. Suuret kiitokset kasvattajalle, joka varasi meille sen ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti