Gööttileiri Hartolassa

Heinäkuun vaihtuessa elokuuksi, oli vuorossa gööttileiri Hartolassa, Kunkkulan koirakeskuksessa... viime syksynä erkkarin jälkeen taisin elää jotain ihme hype-tilaa kun moista lähdin organisoimaan ja näin jälkikäteen voisi sanoa, että kivaa oli mutta tuskin ihan heti moiseen urakkaan lähden.

Viime syksynä varasin paikan, sillä eri koiraleirikeskuksissa on tietty määrä niitä kesän viikonloppuja ja ne tuppaavat olemaan aika varattuja. Kunkkulassakin olisi ollut elokuun toinen viikonloppu vapaana mutta koska siinä oli gööttien erikoisnäyttely, ei se sopinut leirin ajankohdaksi. Lisäksi piti yrittää ottaa huomioon tavalla tai toisella eri kennelpiirien piirinmestaruuskisoja, loppu viimeinhän sitten Pohjois-Hämeen kennelpiirin agilityn piirinmestaruuskisat olivat samana viikonloppuna ja meiltä ne siis jäivät väliin.

Kun olin varannut paikan aloin kyselemään kouluttajia ja laskemaan kustannuksia. Leiri oli omakustannushintainen, joten tein exceliin taulukon ja valmiit laskukaavat, masiina suoritti laskemisen aina kun lisäsin sinne henkilöitä. Laitoin tarkoituksella varsinaisen ilmoittautumisajan keväälle 2015 koska kun mesta oli varattu ja kouluttajat tiedossa, halusin olla ns. rauhassa. Ei koko vuotta yhtä leiriä varten tarvitse uhrata. Keväällä heti oli sitten enemmän aikaa paneutua myös ihmisten kysymyksiin, joita loppu viimein tuli yllättävän vähän.

Ikävää kyllä leiri oli uhan alla peruuntua, yllättäen göötti-ihmisistä ei sitten löytynytkään kiinnostuneita ja näin jälkikäteen selvisi, että yhdellä kasvattajalla oli oma leiri todella lähellä gööttileirin ajankohtaa ja eräällä toisella kasvattajalla kasvattipäivät. Noh, jokainen tietysti tekee omat päätöksensä eikä ketään voi leirille pakottaa mutta kun ennakkoselvitystä tehtiin, oli halukkaiden määrä kolminkertainen leirille osallistujiin nähden ja leirille otettiin useita muun rotuisia, jotta saatiin pidettyä koko leiri. Joten siksi toivoisin, että jatkossa kasvattajat voisivat hieman miettiä, että järjestävätkö omaa kivaa samaan aikaan kun yhdistyksen kivaa järjestetään. Tämä järjestäjän näkövinkkelistä sillä leiri aiheutti paljon hommaa ja oli kurjaa kun siellä oli vain 14 göötti-ihmistä koirineen. Kuten eräs leiriläinen totesi, oli todella kivaa treenata saman rotuisten kanssa ja jutella kokeneempien göötti-ihmisten kanssa gootin kanssa treenaamisesta ja kilpailemisesta.

Mutta leiri onneksi saatiin järjestymään ja kyllä meillä siellä oli kivaa.

Kunkkulan Koirakeskus Hartolassa oli Hartolan kunnan käytöstä poistettu vanhainkoti,
 joka jossain vaiheessa oli toiminut myös ns. poikamiesasuntolana.

Suurin osa väestä saapui paikalle perjantaina. Perjantai olikin tarkoitettu majoittautumiseen sekä metsään verijälkien tekoon ja lauantaiaamun agilityradan rakennusta varten. Joku jopa kävi pomppimassa muutaman agilityesteen ja tokokentällä oli viritettynä hyppy. Mejäkouluttajan tuli muutos kun Merjan koira oli viimeisillään tiineenä ja kouluttajaksi oli lupautunut mejätuomari Hannu Suonto. Hannu oli huikea tyyppi mutta porukan tasoon ehkä hieman liian kokenut, kokemattomien mejäilijöiden olisi pitänyt saada enemmän kädestä pitäen koulutusta mm. varsinaisen jäljen tekemiseen. Kun mejäporukka lähti metsään, jäi osa rakentamaan lauantain rataa ja illan pimentyessä hiljeni Kunkkula vaikka osa koirista olikin kovin levottomia vieraassa paikassa mutta mitään haukkusirkusta paikassa ei todellakaan ollut.

Lauantaiaamu koitti pilvisenä mutta hienona. Aamiaisen jälkeen aloittivat ensimmäiset toko- ja agilityryhmät, joita kouluttamaan olivat saapuneet Oili ja Pete Huotari. Aamupäivän mejäporukka lähti metsään ajamaan edellisiltana tehtyjä jälkiä. Itse oli mejäporukan mukana Hipin kanssa.

Hipille on tehty lyhyitä (n. 100m) jälkiä metsään. Nyt sille kohtaloksi koitui hieman liian haastava maasto. Hippi löysi ja merkkasi hienosti aloitusmakuun ja lähti jäljelle mutta ohjaajan kokemattomuus (ja kokemus muista lajeista Hannun mukaan...) ohjasi koiraa liikaa eikä se saanut tehtyä omatoimisesti töistä. Näin ollen Hippi kadotti pariin otteeseen jäljen ja lähti haistelemaan muita tuoksuja... kuitenkin kulman jälkeen se löysi uudestaan jäljen ja nyt kun annoin sen mennä vapaammin, löysi se pienen kiertelyn jälkeen loppumakuun ja sieltä upean peuran sorkan.

Hippi ja sorkka. Kuva Noora Heikkinen.

Metsässä olleiden jälkien jälkeen lähdettiin keskuksen pellolle, jonne oli vedetty jäljet kokemattomampia koiria varten. Näin jälkikäteen se olisi ehkä ollut enemmän Hipin tasoa. Yhdeltä oli lounas ja porukka kävi syömässä ennen päivän toista mejäryhmää. Lounaan jälkeen jatkuivat myös toko- ja agilityryhmät ja ennen ruokailua oli lisäksi yksi rallytokoryhmä, jossa kouluttajana oli Katja Rahkola, itsekin göötti-ihminen.

Iltapäivän mejäryhmässä olin Topin kanssa, tosin treenit aloitettiin ensin kokemattomampien peltojäljellä ja sitten suunattiin metsän. Topin kanssa kävi hieman samalla tavalla kuin Hipilläkin, ohjaajan muiden lajien kokemus ohjasi koiraa ja kun se ei saanut tehdä omatoimisesti töitä, meni se hupailun puolelle. Topi siis keskittyi mustikoiden syömiseen... :o)

Topin jäljen jälkeen teimme vielä sunnuntain ryhmille jäljet ja illan alkaessa hämärtymään, oli aika suunnata saunaan. Porukalla juoksutettiin koiria isolla tokokentällä ja miesten kanssa vuoroteltiin saunassa. Täytyy sanoa, että sauna sen upean porukan kanssa pyyhki mielestä päivän vitutuksen monen asian suhteen, te tyypit olette aivan mahtavia! Grilli oli koko illan kuumana kun porukka paistoi makkaraa ja grillasi, ruokailutilan pöytien äärellä parannettiin maailmaan ja jaettiin treeni- ja kisavinkkejä, paikalla oli myös sunnuntain agilitykouluttaja Julia Kärnä.

Sunnuntaiaamu avautui aurinkoisena ja sellaisena se pysyikin koko päivän. Lähes pilvettömältä taivaalta aurinkoenergiaa. Aamutuimaan Hartolaan oli saapunut Jokelan Reeta, joka ohjasi göötti-ihmisiä rallytokon saloihin. Samaan aikaan alkoi myös agilityryhmät, joita koutsasi Julia. Itse lähdin taas metsään ja tällä kertaa Limpun kanssa. Limpulle oli tehty aika helppoon maastoon jälki ja se menikin sen alkumatkan jälkeen upeasti. Taas ohjaaja sai noottia koiran ohjaamisesta ja syyksi sanottiin kokemus muista lajeista. Huoh.

Kuten edellisenäkin päivänä, yhden aikaan mentiin syömään lounasta ja lounaan jälkeen lähti viimeinen porukka metsään. Itse jäin Hipin kanssa Julian agilityyn ja selvästi Hippiä väsytti rankka viikonloppu sillä se ei ollut ihan oma itsensä. Mutta kivaa oli.

Siinä sitten jokainen leiriläinen omalla aikataulullaan siivosi oman huoneensa, porukalla siivottiin muut tilat ja pikkuhiljaa Kunkkulan mäki alkoi hiljentyä. Oman agilityvuoroni jälkeen käytin vielä koirat lenkillä ja kävin läpi keskuksen tilat, että kaikki oli niin kuin piti ja kotimatkalle lähdin viimeisenä.

Meillä oli tosi kivaa ja oli hauska tavata vanhoja tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Leirillä oli aivan huikeita tyyppejä ja erään leiriläisen sanat sunnuntaina... "rallytoko on ihanaa" oli kyllä niin hieno kommentti. Tästä leirissä oli kyse, että göötti-ihmiset pääsevät treenaamaan muiden göötti-ihmisten kanssa ja ehkä kokeilemaan uusia lajeja tai saamaan vinkkejä omiin treeneihin. Mitä olen keskustelua seurannut, ovat ihmiset olleet tyytyväisiä leirin antiin ja kyllä omastakin mielestä leiri oli todella onnistunut.

Kiitos yhdistykselle, joka mahdollisti asian.