Viikonloppuna kirmattiin agilitykisoissa kohtuullisen kesätauon jälkeen... Levekin kisat, joten talkoilin samalla. Perjantaina kävin illalla auttamassa kun siirrettiin esteitä uudelle kentälle ja aamusta klo 7 pelipaikalla vaikka kolmosluokat alkoivatkin vasta kahden aikaan. Ykkösluokat kuulutin ja sen jälkeen sitten lähdin lenkittämään koiria. Oli pakko ottaa koko porukka mukaan koska olisi ollut aivan liian pitkä päivä niille olla kotona enkä aikataulusyistä olisi ehtinyt siinä välissä käydä kotona.
Olin ilmoittanut Hipin sekä molemmille agilityradoille että hyppärille, tuomareina Vesa Sivonen ja Katariina Virkkala.
Katariinan agilityrata oli luonnon nurmella. Se tuntui tosi mukavalta mutta matka meillä kosahti kun lähdin kääntymään kepeillä liian tiukasti ja sain tuupattua Hipin väärälle esteelle. Lisäksi se luikahti puomilta ennen aikojaan ja palautin sen sinne ja suorinta tietä maaliin. Kolmosissa tuli vain kaksi nolla ja sitten yksi yliaikanolla, muuten hylkyjä ja virheitä. Ilmeisesti ja muidenkin kanssa asiaa pohdittuani, me suomalaiset treenaamme liian hyvillä alustoilla ja kun sitten tulee luonnon nurmi tai joku muu hieman huonompi alusta, ollaan kyllä niin ulkona kuvioista kun vaan voi olla.
Vesan agilityrata oli kivituhkalla. Hippi oli todella sikamainen, se ei meinannut millään jäädä lähtöön, se istui, nousi, pyöri ympyrää, haukkui ja yritti purra. Ehkä se sitten on hermoheikko ADHD -göötti kuten olen saanut kuulla selkäni takana puhuttavan... just. Kun sitten sain sen pysymään paikalla ja lähdön yli, se ei kuunnellut ohjausta yhtään ja sinkoili sinne ja tänne ja loppu viimein se sinkosi muurin kautta A:lle. Upea keinun leieröinti olisi ollut jos vaan matka tosiaan olisi jatkunut sinne. Yritin pyydystää sen kiinni koska se vaan hillui ja riehui, vähän sellainen ähäkutti -fiilis. Lähdin radalta koska se ei olisi jalostunut mihinkään... Mä veikkaan, että Hippi alkoi olla kohtuullisen väsynyt siinä vaiheessa, odottelu autossa jne jne. Noh, toisaalta hyvähän sen olisi tähänkin tottua ja toisaalta Oulussa kesäkuussa ei meillä ollut vireen kannalta mitään ongelmaa vaikka karsintarata oli aamulla kasilta ja finaali vasta viiden aikaan illalla.
Kyllä sapetti. Mä mietin jo, etten starttaa hyppärille ollenkaan mutta sisuunnuin Hipille ja otin taas ennen omaa vuoroa lähtötreeniä verkkaesteillä ja nyt Hippi oli paljon parempi lähdössä. Se ei hiipinyt perään kuin kerran ja sitten jäi kiltisti paikoilleen. Käskytin sitä huomattavasti tiukemmin kuin muilla radoilla ja loppu viimein todella hyvällä nollalla maaliin. Lähdin siitä sitten juottamaan koiraa ja jäähdyttelemään ja juuri kun saavuin takaisin paikalle, oli palkintojenjako käynnissä ja meitä kuulutettiin toiselle sijalle :o) Hippi siis 2./ 19. En edes katsonut lopputuloksia eli mikä aika oli tai etenemä, ei mitään hajua. Nolla ku nolla ja vielä itsestä tuntui hyvältä se nolla... Lähdin siitä sitten työpaikan kautta kotiin, nimittäin kotona on kylpyhuone revittynä atomeiksi ja mulla ei ole suihkua käytössä. Onneksi töissä voi käydä suihkussa. Viikonloppuisinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti