Kesä oli ja meni. Piti olla agilitykesä ja pöh... viime aikoina on agility alkanut tuntumaan ihan muulta kuin mukavalta. Omat fiilikset vaikuttavat suorituksiin ja kesän kisoista ei oikeastaan muuta sanottavaa kuin persiilleen menivät. Kovasti yritän löytää niistä hyviä juttuja ja kyllähän niitäkin on mutta aina jotain menee pieleen ja homma kaatuu kuin korttitalo.
Liikaa töitä. Astmalääkitys ei ole kohdillaan. Koko ajan kiire ja hoppu, osa ihmistä ei tunnu tajuavan, ettei joka paikkaan vaan ehdi eikä kerkeä. Kaverit valittaa kun en käy missään (lue viihteellä). Remontti on hauskaa mutta nyt alkaa jo väsyttää kun joka ilta menet sinne remontin keskelle.
Elokuussa käytiin yhdet kisat Purinalla, kolme starttia ja ihan mentävät radat. Luomalan agilityradalla Hippi ei osannut pujotella ja tuli kesken kepeiltä pois, teki lisäksi lentokeinun, jonka uusin ja lähdin radalta. Heralan hyppärillä ei osattu rengasta mutta Hippi jatkoi matkaa sata lasissa ja meni seuraavan hypyn, hylky siis. Laitisen agilityrata oli inhottava ja siellä puomin jälkeinen viski oli huono, vitonen ja lopetin ohjaamisen, joten keppien jälkeen putken väärä pää. Triplahylky.
Viime viikonloppuna oli piirinmestaruudet Pohjois-Hämeessä. Ilmoitin, ei osallistuttu. Aamulla 6.30 kun puhelin herätti, käytin koirat ulkona ja menin takaisin peiton alle. Ei jaksanut, ei huvittanut. Jätin myös ilmoittamatta gööttien agilitymestaruuksiin ensi viikonlopulle. Päätin tapetoida sen sijaan.
Kaipa tää tästä.
Limpun kanssa tokot on nyt sujuneet kun ollan käyty Mouhiksella treeneissä. Tarvii vaan säännöllistä treeniä eikä mitään silloin tällöin sitä sun tätä vaikka senkin kanssa jätin menemättä yhteen kokeeseen. Joku harrastusburnout mulla taitaa olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti