Erikoisnäyttely 2014

Mistäköhän aloittaisi? Viikonloppu takana ja takki tyhjä. Kaikkemme tehtiin, jotta hommat sujuisivat moitteetta ja melkolailla asiassa onnistuttiin. Toki aina näin suuressa tapahtumassa on niitä liikkuvia osia, aina ei kaikki mene putken mutta rotunsa paras saatiin valittua ja ainakin kuulopuheiden perusteella porukka on ollut varsin tyytyväinen järjestelyihin. Tällöin ei voi muuta todeta kuin, että kiitos.

Homma alkoi omalta osalta jo kauan aikaa sitten mutta perjantaina roudasin ensimmäisen kuorman tavaraa Levekin kentälle. Auto oli ahdettuna täyteen Royal Caninilta tullut ruokaa, jonka kanssa olin jo torstaina pähkäillyt, sillä säkkejä tuli hieman epäkäytännöllinen määrä. Esimerkkinä kun aihetta näyttelyssä ihmeteltiin, saimme mm. 16 säkkiä junioriruokaa ja vain 4 säkkiä Adultia. Nimittäin eräskin tuli kysymään, että olimmeko jakaneet väärät ruuat PN kehässä... Juu emme olleet, toinen vaihtoehto olisi ollut, että ei jaeta yhtään säkkiä.

Lauantaina aamusta ensin auto täyteen tavaraa, tyyppien kanssa lenkille ja Hippi autoon, hurautettiin Petran kanssa Valkeakoskelle. Itse olin hoitanut erkkarin tuomarit, joten Petra esitti siitä syystä Hipin ja Topin sunnuntaina. Valkeakoskelle Petra halusi mennä kokeilemaan Hipin esittämistä ja hienosti esittikin, Hippi ERI AVO 1 SA VSP ja serti. Tuomarina Erna Nummi. Paikalla tosin oli vain kolme urosta mutta hyvän arvostelun Hipa sai ja tosiaan, Valkeakoskelle mentiin harjoittelemaan erkkaria varten.

Hippi arvosteltavana ROP-kehässä.

Siitä sitten Levekille tyhjentämään autoa, kotiin syömään, tyyppien kanssa lenkille ja illaksi uudestaan Levekille. Paikalle onneksi saapui joukko ahkeria talkoolaisia ja olisko se ollut pari tuntia kun meillä oli teltat pystyssä, kehänauhat paikoillaan, roskikset paikoillaan, opasteita yms. kylttiä ohjaamassa ihmisten toimintaa... me toimikunta jäätiin vielä laittamaan palkintokasseja valmiiksi ja siinä yhdeksän aikaan illalla vielä vietiin tienvarsiopasteet paikoilleen. Hyvä päivä voi tulla.

Kehät lauantaina illalla.

Mä en nukkunut juurikaan yöllä. Heräilin muutaman tunnin välein, mietin, että onhan kaikki ok ja jännitin, että meneehän kaikki ok. Aamusta olin jo hereillä ennen puhelimen herätystä ja pelipaikalla klo 7.40.

Siinä pikkuhiljaa talkooväkeä alkoi saapua ja ennen kuin ehdittiin saada liikenteenohjaajat paikalle oli jo aika sakki näytteilleasettajia paikalla. Hyvin silti saatiin koko porukka paikalle ja autot parkkiin. Muutamia nurinoita kuului, kuulemma osa parkeista oli liian kaukana, mikä sinällään on ihmeellistä sillä ihan kauimmaisesta nurkasta ei varmasti ole kuin korkeintaan muutama sata metriä kentälle. Mutta joillekin sekin oli liikaa... huoh. Täytyy sanoa, että hieman hämmästelin sitä, että asia otettiin niin närkästyneenä vastaan. Oikeasti, missä paikassa saa auton parkkiin näyttelykehien välittömään läheisyyteen? Joku kehtasi tulla nurisemaan kun yksi uuden kentän porteista oli kiinni... niin, kun pienellä porukalla pyörittää niin valintoja on tehtävä. Meillä ei yksinkertiasesti liiennyt lisäporukkaa tarkastamaan rokotuksia, joten otettiin sisään vain yhdestä portista. Lisäksi uuden kentän nurmipääty on savella ja se menee helposti aamukasteella pehmeäksi, joten siinähän olisi ollut savivelliä jo muutaman tunnin jälkeen. Niinpä.

Pikkuhiljaa helpotti kun kehät saatiin pyörimään, ilma suosi ja oli lämmintä. Näin jälkikäteen ajateltuna hieman harmittaa kun ei tullut laitettua tuota SportsTrcakeriä päälle... olis ollut kiva nähdä kuinka paljon sitä tuli käveltyä ko. päivänä. Paljon, jos mun jaloilta kysyy.

Urokset arvosteli Pekka Teini. Hipille Petran esittämänä ERI mutta ei sijoitusta kilpailuluokassa. Hippi esiintyi hienosti (mitä kerhotalon keittiön ikkunasta seurasin...), Teini ihastui kovin Hipin luonteeseen ja oli siitä useampaan otteeseen Petralle sanonut. Tutut kehän laidalla (ja surevat omaiset...) vitsailivat Hipin vieraskoreudesta, sillä se oli tosi kiltti Petralle. Ei ollut purrut kertaakaan, lauantaina Valkeakoskella vähän nappasi paidan helmasta kun oli niin hienoa. Topille veteraaneissa ERI ja veteraaniluokan 4. mutta ei SA:ta. Topia kiinnosti enemmän kentän hajut kuin itse esiintyminen mutta hienossa kunnossa se edelleen on, joulukuussa mittariin tulee jo 11 vuotta. Kauhea kuinka se aika rientää.



Ennen kehien alkua...

Infopiste ja Mari.

Loppukilpailujen alkaessa alkoi porukka olla jo varsin levotonta. Yksi jos toinenkin kävi kommentoimassa ennakkoon suunniteltua ja ilmoitettua loppukehän järjestystä. Narttujen kehä meni hieman hitaammin, osittain siitä syystä, että pentuja oli 12 neljässä luokassa kun taas urosten kehässä aloittivat turistit ja niitä oli vain seitsemän. Lisäksi narttujen tuomari arvosteli hieman verkkaisemmin mutta koska kyseessä on erikoisnäyttely niin jokainen näytteilleasettaja on oikeutettu kunnolliseen arvoteluun omasta koirastaan. Suurin osa oli kuitenkin tyytyväinen, toki niitä nurisijoita oli joukossa ja valitettavasti myös niitä, jotka järjestivät lievän kohtauksen kehän laidalla.

Arvostelulaji hyvät ihmiset. Arvostelulaji.

Kun viimeisetkin sijoitukset oli saatu selville ja porukka keräili kamojaan, aloitettin purkuhommat. Väsy meinasi tulla kesken kaiken kun koko päivänä en ollut syönyt kuin muutaman hassun leivän. Kahdeksan pintaan laitoin kerhotalon oven kiini ja kohdistin auton nokan kohti kotia. Kiitos ja näkemiin.

Ja tältä se näytti lopussa...