Viisi päivää ja sitten pärähtää... puolitoista vuotta tätä on työstetty, enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Sunnuntaina ollaan sitten tosipaikan edessä, sillä vuorossa on gööttien erikoisnäyttely. Paljon on tehty hommia, varmaan osan olisi voinut tehdä helpommin ja paremmin mutta tällä tavalla me ollaan tätä hommaa tehty. Toivon mukaan näytteilleasettajatkin ovat tyytyväisiä ja tietysti toivotaan, että kaikki menee suunnitelmien mukaan sunnuntaina. Voin myöntää, vähän jännittää.
Tässä viime hetken hommia hoidetaan. Palkintoja olen raahanut postista, matkahuollosta ja liikkeistä. Soitellut läpi ihmisiä ja kysellyt liikenteenohjaajia, rokotusten tarkastajia, kanttiiniin henkilökuntaa. Varmistanut monta asiaa, että sirulukija on lyönnissä, kentän ja talon avaimet saatavilla lauantaina, riittävästi telttoja, pöytiä, tuoleja jne. Göötticafessa syötävää ja juotavaa.
Osallistujalahja on edelleen hakematta, valmiina ne ovat. Näyttelyluettelot on painettuina ja noudettukin, ovat pahvilaatikossa auton perässä kaiken koirakaman keskellä. Vielä pitää organisoida lauantai-illan talkoot.
Sonja on hoitanut malliikkasti showlinkin, on palkintopokaalit ja ruusukkeet. Tuomareille ja kehätoimitsijoille on tiedotettu aikataulut ja ajo-ohjeet. Eva hoitaa raha-asioita.
Ja kaiken tämän keskellä hoidettu yksi kappale muuttoja!
Silti koko ajan tuntuu, että aika loppuu kesken. Yksinkertaisesti vuorokauden 24h ei tunnu riittävän kun töissäkin pitää käydä. Loppurutistus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti