tokotreeniä koetta silmällä pitäen...

Viime viikon flunssa tuntui alkuun tuovan takapakkia tai ainakin hidastavan Limpun alokasluokan liikkeiden kuntoon saamista mutta maanantaina KK:lla huomasin, että pah se mitää hidastanu oo. Tosiaan viikko meni vallan ilman tokoiluja tai aksailuja, lenkitkin pääasiallisesti suht lyhyitä mitä nyt lauantaina kävin Pyhäjärven jäällä juoksuttamassa koiria reilun tunnin verran.

Hatanpään kartano

Tässä taannoin käytiin treenaamassa omalla porukalla ja kyllä se on aika mahtava homma, että koirien kasvattajalla on kokemusta lajista ja osaa neuvoa kun tulee takapakkia. Tai vaikka ei tulisi edes takapakkia, mullahan on kautta aikojen ollut niitä tiettyjä maneereita niin tokossa kuin agilityssäkin ja nyt erityisesti tuo vartaloapu... on siitä vaan niin hiton vaikee päästä eroon. Noh, onneksi on Päivi ja Päivin tarkat silmät, sillä sain palautetta Limpun liikkeestä maahan menossa, että oma vartaloapu on järkyttävän voimakas (vaikken itse sitä huomaa, että se niin voimakas olisi...). Pienellä tahdin himmaamisella alkoi luonnistumaan ja maanantaina treeneissä se teki hienosti liikkeen kokonaisuutena. Ja mikä parasta, nyt seuraaminenkin on parempaa.

Seuraamistreeniä tehtiinkin ko. treeneissä, vähän erilaisia juttuja ja ihan ok, koutsinahan oli Mika eikä Krista, jonka treeneissä useammin olen käynyt. Lisäksi teemana oli jäävien aloittelu ja koska meillä ne jäävät liikkeet alkaa olla jo kasassa, niin ihan en purematta niellyt kun harjoitus piti tehdä tietyllä tavalla. Mähän olen siis liikkeestä seisomaan jäämisen pilkkonut kahteen osaan, eli erikseen seisominen ja liikkuminen koiran eteen ja palaaminen luokse. Tämä toimii, Limppu ei liikahdakaan kun sen jättää seisomaan. Sitten meillä on se seuraaminen ja käsky, pysähdyksestä palkaan sen taakse. Nyt tosiaan ehdotettu treeni meni siten, että itse peruutetaan ja koira on ikään kuin oikean käden puolella, käskysanaa tehostaa käsiliike ja palkka. Noh, Limppuhan teki sitten niin, että se seisahtui käskystä mutta kun nami lensi n. metrin päähän niin se vaan jäi katsomaan namia korvat sivuille... kun äiti on sanonut, että ei saa liikkua!!! Niin, ihan hyvä treeni kylläjoo mutta mä olen ko. treeniä käyttänyt avoimen luokan luoksetulon opetteluun, tosin sillä erolla, että itse en liiku. Noh, jatkamme tämän liikkeen harjoittelua hyväksi koetulla Oilin neuvomalla tavalla. Siis Huotarin. Ettei vaan kukaan vahingossakaan luule henkilön olevan joku muu Oili.

Maanantaina otettiin lisäksi paikalla istumista ja paikalla makuu, istumistahan mä en ole treenannut eikä siis ollut yllätys, että Limppu valui maahan. Paikalla makuu taas onnistui mielettömän hyvin, Limppu oli rauhallisesti paikallaan vaikka selän takana toisella kentällä tehtiin rallytokoa ja mä nakkelin palloa ilmaan. Taas muut katsoivat mua kuin hullua, että mi_tä toi te_kee??? Niin, mä olen ajatellut asian, että jos koira pysyy häiriössä noin hyvin paikallaan, niin sitten se pysyy myös kokeessa.

Niin, kun tulee hieman kokemusta koirien kouluttamisesta niin alkaa pikkuhiljaa muodostua se oma tapa ja omat rutiinit liikkeiden opettamiseen ja se, että joku käskee tehdä toisella tavalla, ei tarkoita, että niin pitää tehdä. Asioita voi opettaa monella eri tavalla, ei ole yhtä ja oikeaa. Tätä itsekin yritän aina ihmisille sanoa, että kouluttajilla on usein se oma tyyli ja sitten jokainen tekee itse sen päätöksen, että opetanko omalle koiralleni tällä tavalla vai toisella. Juuri aiheesta keskustelin pitkät pätkät työkaverin kanssa, jolle on tullut n. 3kk sitten rotikkapentu, hänellä on siis aikoinaan ollut saksanpaimenkoira, jolla muuten kilpaili ihan sm-tasolla agilityssä. Siis silloin joskus kauan aikaa sitten kun laji oli vasta tullut Suomeen.

Limpun kuvat Kata Göös. Kopiointi kielletty.

Keskiviikkona mentiin Päivin kanssa Kuljun Kartanon parkkipaikalle treenaamaan, vähän taas erilaista paikkaa Limpulle ja erilaista häiriötä kun tietysti ajankohta oli alkuilta ja siinähän sitä porukkaa ramppaa ihan jonkun verran.

Limppu aloitteli luoksepäästävyystreenillä ja nyt tutun kanssa se alkaa olla jo aika hyvä. Edelleen se pakittaa mutta muutamalla toistolla kun Päivin käsi lähestyi ja palkkasin sen, alkoi paikka pysyä. Nyt vaan sitten vieraan kanssa. Siitä seuraamisella ja otettiin sitten kokeenomaista treeniä, eli Päivi oli liikkurina. Perusasento tahtoi jäädä vinoksi pysähdyksissä mutta muuten se oli jo aika kivaa. Kontakti putosi välillä kun piti kyttäillä, mitä ympärillä tapahtuu. Koska perusasento jää hieman vinoon, täytyykin ottaa kotona enemmän vasemmalle pyörimistä, jotta Limppu alkaisi korjata takapään asentoa.

Liikkeestä maahanmenossa on tosi tärkeää, etten tee mitään turhia liikkeitä Limpulle. Osa onnistui, osa ei... epäonnistuneissa joko tahti oli liian nopea ja kun yritin hidastaa, meni se liian hitaaksi. Yhden kerran tein kädellä jotain ja koira luuli saavansa palkan... juu huoh, ei ole helppoa ei. Luoksetulo oli hyvä, liikkeestä seisomaan jääminen, edelleen pysähtyy viiveellä, joten seisomisharjoittelua. Oli kuitenkin ihan törkeän kylmä ja jossain vaiheessa Limppu alkoi nostella tassujaan, joten lopetettiin siihen.

Mutta ei tää nyt ihan mahdottomalta näytä.