mennyt on mennyttä ja kirsu kohti uusia haasteita...

Vuosi vaihtui meidän osalta perinteiseen tyyliin, kotona. Tyypit rötkötti oikeastaan koko illan, puolen yön aikaan oltiin jo niin tottuneita rakettien räjähdyksiin, ettei niistä välitetty enää ollenkaan. Aikaisemmin alkuillasta kun käytiin vielä pissalenkillä ennen kuutta ja kun osa nyt vaan ei kykene noudattamaan niitä ampumisaikoja (ainakaan Tampereella...) niin ne pari äkillistä rakettia aiheutti Hipissä sen, että häntä laski ja kotiin oli kova kiire. Joskus menneinä vuosina Limppu on reagoinut aika voimakkaasti raketteihin mutta ikä tuo varmuutta tässäkin asiassa eikä se ollut sisätiloissa moksiskaan moisista. Eli oltiin kotona, saunottiin ja katteltiin leffoja...

Mutta jos lyö pakettiin mennyttä vuotta ja suunnittelee tulevaa niin päällimmäisenä on mielessä se, että tyypit ovat kaikki olleet terveinä. Se ei aina ole itsestäänselvyys, joten saa olla onnellinen ja tyytyväinen, että meille ei ole sattunut mitään pahempia haavereita. Limpun polvi on kuntoutunut todella hienosti ja ollaankin treenailtu tokoa aika tiuhaan tahtiin ja jos nyt ohjaaja ei jänistäisi ja todellakin menisi alokasluokan kokeeseen vuonna 2014. Noh, toivossa hyvä elää ja niin edelleen mutta tämä olisi meidän tavoite alkaneelle vuodelle.

Loppuvuodesta käytiin myös kokeilemassa rallytokoa ja sen suhteen meillä ei ole mitään sen kummallisempia tavoitteita, ehkä käydään jossain kisaamassa tai sitten ei. On se oikestaan niin pöljä laji (anteeks...), että mä en ehkä ihan näe itseäni niissä kekkereissä. Vaikka kilpailuviettiä onkin.

Topin upeat jäähyväiskisat olivat Kirkkonummella ja täällä vuodatus omista tunteista ja tunnelmista. Topi jäi siis eläkkeelle agilitystä eikä siellä taustalla ole mitään suurta draamaa vaan pikemmin se, että halusin lopettaa kun koira on vielä erinomaisessa fyysisessä kunnossa ja halusin keskittyä Hippiin paremmin. Nämä kaksi kuin ovat aikalailla erilaisia ohjattavia. Topin kanssa pyörähdellään jonkun verran veteraanikehissä, lähinnä niissä, missä yli kymppiveet pääsevät joko ilmaiseksi tai ainakin huomattavasti halvemmalla hinnalla. Mitään ulkomaan keikkoja ei ole enää tiedossa mutta se pääsee kesällä jälleen kerran Päijänteen rannalle kalamieheksi.

Hippi. Hipa. Hipander. Hippiäinen. Se on niin mahtava tyyppi, että sanoja en sormistani saa... Hipin kanssa aloitettiin kisaaminen ja kun se teki nolla niin se teki huikean nollan. Tulosvarmuus ei ole kovin suuri tällä hetkellä mutta tyyppi menee täysillä ja se nauttii siitä. Hippi onkin jo ehtinyt niittää mainetta, ei ehkä kunniaa mutta mainetta... yks ihan random -tyyppi totesi mulle, että joo, mä tiedän sun koiran. A_ha... hyvässä vai pahassa, teki mieleni kysyä mutta jätin kuitenkin kysymättä. Hippi teki meinaan aikamoisen ensiesiintymisen ekoissa kolmosen kisoissa. Juu, ei siitä sen enempää.

Hipin kanssa on siis tavoitteena saada niitä sujuvia ratoja vuodelle 2014 ja jos agilityjumala suo, myös sellaisia nopeita nollatuloksia. Näytelmissä me tullaan pyörähtämään lähinnä järkyttääksemme näyttelykansaa, Hippi on kaikkea muuta kuin näyttelygöötti, sillä se on silakan sukua. Jos me jostain ERI ja SA saataisiin, niin fine. Sertejä havitellaan vain agilityn puolella.

Omalta osaltani työrintamalla riittää hommaa ihan riittävästi, vapaa-aikana kouluttelen muita ja luonnollisesti omia koiriani ja sitten se suuri projekti, nimittäin Gööttierkkari 2014. Kaipa sitä jotain mielenvikaisuutta oli ilmassa kun moiseen hommaan lähdin mutta mahtavalla tiimillä on helppo tehdä töitä. Kiitos Eva ja Sonja jo etukäteen, me kyllä ollaan tosi hyvä tiimi!

Joten hyvää uutta vuotta blogin lukijoille, tutuille ja tuntemattomille!