Vuoden ensimmäiset kisat takana ja yhtä kokemusta taas rikkaampana.
Hippihän on "aikamoinen tapaus". Se on vilkas ja villi, se kiihtyy sekunnin sadasosassa ja se on vielä kovin kokematon. Sunnuntain kisastartit menivät sen kokemattomuuden piikkiin, sillä tuloksilla ei voinut hehkuttaa.
Aamu alkoi hyppyradalla, jossa tuomarina oli Esa Muotka. Alun kohtuullisen kinkkinen kohta oli se "make or brake", jossa siis ratkottiin kisa. Tai niin se ainakin medeissä meni. Mineissä samassa kohdassa tuli huomattavasti vähemmän samanlaisia virheitä, toki kyllä minitkin siinä sössivät. Itse mietin kohtaan parikin eri ohjausta mutta päätin sitten ottaa samalla tyylillä kuin moni muukin, jälkikäteen ajatellen Hipille olisi ehkä sopinut paremmin ohjaus, jota sitten maksiluokassa nähtiin mutta onnistuin silti ohjaamaan kyseisen kohdan. Kuitenkin radan puolivälissä olin myöhässä (kohdassa, missä ei todellakaan olisi pitänyt jäädä tapittamaan koiraa) ja sain ohjattua Hipin yhden esteen ohi. Lisäksi kepeille meno tökki, joten kymppi ja korjausten vuoksi hiven yliaikaa. Mikä tässä radassa oli erityisen positiivista, Hippi pysyi hienosti lähdössä!
Agilityradat A ja B kisattiin sitten tuomariharjoittelija Janne Karstusen komennossa ja mineillä ensin oli A-kisa, joka vaikutti kohtuullisen kinkkiseltä alun takakiertojen vuoksi. Rata loppuviimein lähti meillä rullaamaan tosi hyvin kun sain jo alkuun rytmistä kiinni (takakierrot on meillä kohtuullisen vahvoja) mutta Hipiltä putosi yksi rima kun alun takakiertojen hyppykorkeudet olivat 30cm ja sitten este nro 4 olikin 35... voi olla, että huitasin myös kädellä mutta rima tuli alas joka tapauksessa. Lisäksi puomilta Hippi tuli vierestä alas niin, että en ollut varma ottiko se sitä vai ei, joten en korjannut vaan jatkoin maaliin. Tuloslistoilla komeili kymppi eli ei osunut kontaktille. Tällä radalla Hipillä oli vauhtia ja päästiinkin aika huikeaan etenemään, ei paljon ajassa hävitty kisan nopeimmalle. Lähdössä oli jo hieman vaikeaa mutta pysyi paikoillaan silti.
Viimeiselle radalle lähdettiin vielä kerran sata lasissa ja rata olikin sen suhteen hieman hankalampi, sillä puomin alla oli mutkaputki ja siellä oli sellainen pyöritys, että aika moni sinne hylkääntyi. Loppuviimein myös me! Kuitenkin se ehkä inhottavin kohta radalla oli loppusuora... sellainen mukava 40m täysillä ja lähtö tietysti sieltä puomilta. Rata lähti rullaamaan hyvin mutta sitten tuli yksi rima alas ja Hippi välitsi (mun ohjauksen mukaan) putken puomin sijaan. Hylyn vuoksi korjasin myös puomin alastulon kun se lipesi sieltä, otti mutta tuli läpi. Tämän startin lähtö oli jo selvästi vaikea ja Hippi pyöri ja räkytti jaloissa mutta jäi silti eikä varastanut, joten kun jostain pitää ne hyvät asiat löytää niin lähtöharjoittelu alkaa tuotta tulosta.
Nyt jatketaan kotona laatikolla naksuttelua ja korjataan tuo pahuksen puomi takaisin siihen pisteeseen, mitä se oli vielä viime keväänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti