hiljaiselon jälkeen jotain elämää...

Me ollaan viime viikot vietetty hiljaiseloa, lenkkeilty ollaan oman ja koirien kunnon mukaan, ei siitä sen enempää kun kaverit ja tutut tietävät FB:n kautta mikä homman nimi on ollut. Ja on. Nyt kuitenkin ollaan hyvällä mallilla ja pikkuhiljaa jatketaan treenejä kukin oman voinnin ja kunnon mukaan... :o)

Eilen illalla olin Limpun kanssa kuokkimassa Mouhiksella (kyllä on muuten ihan törkeän kivoja noi eri mestojen treenipörssit) ja saatiinkin taas tosi hyviä vinkkejä treenaamiseen. Limpulla kun tuppaa olemaan se vieraille puhkuminen niin voimakasta, ts. se saa siitä "kiksejä" kun pääsee purkamaan sitä energiaa pöhisemällä muille. Marian kanssa treenattiin kontaktia, ihan perusjuttuja mutta häiriössä.

Pro Caniksella on isot peilit hallin seinissä, joten älyttömän hyvä treenata sitä perusasentoa ja kontaktia kun ei tarvitse tuijottaa alas koiraan näiden mun ryntäiden ohi. Mähän silloin aikoinaan opin aika vinon asennon, osittain sen mun selkävaivan vuoksi ja sitten kun ei oikein tahdo tuota pientä koiraa nähdä kun edessä on kohtuullisen kokoiset ulokkeet. Peilin edessä treenaamisen onnistuu kotona mutta yleensä siinä pyörii pari muutakin ja kun ne telkeää toiseen tilaan, niin tuppaa ainakin tuo nuorimmainen hieman ääntelemään.

Toisena liikkeenä otettiin luoksetuloa liikkuroituna ja pahus kun Limppu kyttäsi Mariaa ja muita treenaajia. Noh, täytyy enemmän ottaa treeniä häiriössä ja sitten vaan ottaa käyttöön kaikki mahdolliset huomionherättämiskeinot, kuperkeikkoja myöten. Katsotaan kuin käy, itsenäisyyspäivänä käydään vähän kokeilemassa mölliluokassa kuin se kisatilanne sujuu, tosin lajina rallytoko, johon en siis ole sen kummemmin perehtynyt mutta me mennäänkin vaan treenaamaan sitä koetilannetta. Lajilla ei niin väliä. Mä varmaan vaan seuruutan Limppua läpi sen "radan".

Kuluneena viikonloppuna käytiin porukalla Hämeessä kun talo vaati vahtijaa porukoiden reissun aikana. Pyyhkäisin sinne jo perjantaina Hipin treenien jälkeen ja kotiin palauduin Kärkölän kautta sunnuntaina alkuillasta. Viikonloppuna olikin ihan mahtikelit ulkoilla ja heitettiin poikien kanssa melkein kahden tunnin lenkki kun tepastelin metsien halki seurakunnan leirikeskukselle, missä on siis tullut vietettyä lapsuus- ja teinivuosina useampikin viikonloppu erilaisten partioleirien ja -tapahtumien merkeissä. Vanha leirikeskus oli purettu ja uuden runko oli pystyssä. Hauskaa, että vanha tienviitta oli vielä siellä vaikka vieressä oli uutuuttaan kiiltelevä, samanlainen.

Sunnuntaina kävin ohikulkumatkalla katsomassa Topin viisiviikkoisia lapsenlapsia, eli kennel Wäliharjun Kirsin luona. Topin lapsi Aino (Fennican Kamomilla) oli pyöräyttänyt yhdeksän pentua, joista kahdeksan oli viisiviikkoina tomeria göötin alkuja. Siellä olikin oikein hulinaa kun Kirsillä oli toinenkin pentue, jossa kolme reipasta ja kaunista penneliä.

Ainon penneleitä.

Tässä vielä muutama kuva tyypeistä sunnuntain "aamulenkiltä". Vanhoilla kotikulmilla kun käy niin tulee aina mieleen muistoja menneiltä vuosilta. Pumppaamon ranta oli aikoinaan ihan kunnollinen uimaranta, ei virallinen mutta uimaan pääsi ilman, että tarvi taiteilla veneiden lomasta. Fillarilla lasketeltiin harjulta alas rantaan ja kavereiden kanssa lilluttiin vedessä ihan rusinaksi asti. Nyttemmin pohja näyttää sen verran mutaiselta, että lienekö kukaan siellä enää uimassa käy?

Juomatauko.