Tokokoe Maalahti 2.11

Eipä jäänyt mitään kerrottavaa sukupolville, sen verran penkin alle tämäkin koe meni. Mutta sen kummemmin selittelemättä ja ilman tekosyitä, ettei olla treenattu (ollaan kyllä) tai kuun asento väärä jne. niin eipähän ollut taaskaan meidän päivä. Mä en osaa sanoa, miksi näin käy kokeessa, sillä viime viikolla treeenissä Topilla oli mm. jäävät liikkeet todella hyvät. Itsellä kokeen alakessa hyvä ja kiva fiilis ja virittelyssä koiran vire oli sopiva. Joku siinä koetilanteessa sitten on, että mä vaan en onnistu vaikka kyllä yleisöstä kommentoitiin, että kaikki tein oikein. Noh, mitä sitä suotta murehtimaan...

Eli lähdettiin kisapaikkakunnalle jo perjantaina, tai itse asiassa Vaasaan. Tosin Maalahden kautta, sillä käytiin treenaamassa hallilla perjantaina illalla. Mulla oli kaikki koirat mukana, joten otin Hipillä lyhyet agilitytreenit, lähinnä erilaista pohjaa (hiekka) testatakseni ja erilaista keinua. Kivasti meni mitä nyt mulle tuli taas se ihmeellinen hengenahdistus, mitä kävi tiistaina treeneissä. Hitto jos nyt on jotain, itsellä tietty kauhukuvat rasitusastmasta kaikkeen mahdolliseen koska tämä hengenahdistus tulee vain juostessa. Topilla sitten seuraamista ja kaukoja, helppoja juttuja ja palkkaa. Olisikohan kello ollut jo lähempänä puolta kahtatoista yöllä kun majoittauduttiin Vaasan Radissoniin ja käytiin vielä lyhyt ilalenkki koirien kanssa. Oli siinä vaasalaisilla ihmettelemistä kun tyypit lenkkeilee keskellä yötä viiden göötin kanssa, saatiin ihan pari katsetta ja tais joku känniläinen kysyä, että "minkä rotuisia noi on?".

Aamulla sitten virkeänä ylös ja koirat ulos, itse vähän aamupalaa suuhun ja koepaikalle. Mun vuoro oli vasta useiden tuntien päästä, sillä koe alkoi erikoisvoittajaluokalla.

Siinä ehdin hyvin käyttää koiria jaloittelemassa ja ottaa Topin kanssa seuraamista. Päätin viritellä sen ihan kontaktitreenillä ja seuraamisella juosten. Tein lisäksi niin, että odottelin ulkona kunnes Päivi vinkkasi ovesta, että tule ja juosten seuruutin Topin siihen kehän laidalle. Ensimmäisenä liikkeenä oli paikalla makuu ja alkuun Topi oli hyvinkin skarppina kunnes alkoi katsella ympärilleen eikä oikein keskittynyt, meni kuitenkin pienellä viiveellä maahan. Oltiin päästy näkösuojaan kun joku sanoo, että kenen koira... Topihan se siellä, pää kuikuilee ovelta, että minnes sää menit? Ei muuta kun koira kiinni ja rauhassa odoteltiin liikkeen loppumista ja kun kaikki muut olivat päässeet takaisin koirien luokse ja liike loppunut, menin paikalleni. Siinä ainoa ajatus oli, että nyt tsemppi muihin liikkeisiin, että saadaan niistä meidän vahvoista liikkeistä kympit.

Vein Topin hetkeksi autoon odottamaan koska luokassa oli 7 osanottajaa ja me viidensinä. Edellisen koiran aloittaessa suorituksensa otin Topin autosta ja käytin sitä tien varressa kävelemässä ja aloitin virittelyn. kontaktiharjoittelua ja palkkasin hieman pidemmällä viiveellä, hyvin pysyi kontakti (olin ison lasioven edessä, josta sain katsottua, että kontakti todellakin piti), pätkä seuraamista juosten ja sitten halliin sisälle. Tässä kohtaa edeltävä oli jo kaukoissa. Selkä kehään päin ja kun tuli meidän vuoro niin tein v-kirjaimen muotoisen juoksuseuraamisen kehään, pudottaen oman vauhdin kävelyksi juuri ennen kehään astumista. Topi seurasi vielä tässä vaiheessa hyvin kunnes... asetuin liikkeenohjaajan osoittamaan paikkaan kun Topi alkaa haukkumaan, ei keskity yhtään ja kun me lähdetään seuraamiseen niin se loikkii, hyppii ja haukkuu. Vasta takaisin tullessa ja juoksemisen jälkeen se rauhoittuu ja liike on loppua kohden hyvä. Pisteitä 7, ei kyllä ollut edes senkään arvoista.

Jäävät. Seuruutin Topin käskyn alla lähtöpaikalle, haukkuu, ei keskity. Jep. Liike, alkaa ja Topi menee käskystä maahan mutta nousee istumaan. Liike siis nollille. Luoksetulo... pysähtyy viiveellä, jää seisomaan ja tulee viereen käskystä, eli periaatteessa muuten hyvä liike mutta se valuminen, pisteitä 6. Liikkeestä seisominen... jää seisomaan kuin seinään mutta katselee ympärilleen ja kun siirryn koiran taakse, Topi kääntyy. Pisteitä 8, varmaan jo säälistä.

Kohti seuraavaa liikkeenohjaajan osoittamaa paikkaa hyppii taas ja haukku, lähtee moikkaamaan liikkuria ja pyörii jaloissa. Ei edes yritä seurata vaikka jo vähän komennan sitä. Nouto onnistuu liikkeenä ja siitä 10. Se olikin ainoa henkseleiden paukuttelun arvoinen liike. Noudon jälkeen pitäisi tulla kaukot mutta liikkuri menee hieman sekaisin ja ohjaa meidät hypylle kunnes hetken kuluttua muistaa, että kaukot ensin. Tässä välissä Topi on ehtinyt taas haukkua ja yrittää lähteä moikkaamaan avustajaa siellä kehän takareunalla. Siis ei meidän avustajaa vaan liikkurilla oli avustaja, joka mm. huolehti kapuloista.

Kaukoissa hetken sähellyksen jälkeen päästään aloittamaan liike. Topi ei mene ensimmäisestä käskystä maahan koska katselee muualle, edes mun "valmis" ei saa aikaan mitään reaktiota vaan koira tuijottaa yleisöön. Menee maahan toisella ja siinä se sitten pysyikin koko liikkeen ajan. Nolla, pyöreä zero. 0 pistettä.

Tässä vaiheessa mua jo harmittaa ihan älyttömästi mutta pidän äänen kevyenä ja kehun koiraa matkalla hypylle koska seuraa hienosti. Hyppy. Just. Koira lähtee hypylle mutta pysähtyy hypyn eteen ja käy istumaan. Eikä se edes ollut liian korkea, 2 ja puoli lautaa. Nolla. Kokonaisvaikutelma 7 ja sekin varmaan säälistä.

75 pistettä ja nyt olisi olosuhteet pitäneet olla kaiken järjen mukaan hyvät. Lisäksi viime aikoina ollaan treenattu myös liikkurin kanssa ja mä en ollut sellainen tönkkösuolattu muikku. Kyllä kieltämättä harmittaa, ei sen vuoksi, että meidän olisi pitänyt voittaa tai edes olla palkintosijoilla vaan siksi, että koira osaa ne liikkeet ja olisi ollut mukava huomata, että se tekee ne myös kokeessa. Mutta ei.

Mä harrastan tokoa Topin kanssa siksi, että meillä on kivaa tekemistä yhdessä. Treenatessa se tekee asiat hienosti, joskus tietysti tulee niitä huonojakin suorituksia mutta se tekee mielellään hommia mun kanssa ja siksi mä olen aika "öö", että mistäs nyt tuulee??? Miksi koetilanne saa aikaan sen, ettei mikään onnistu? En ymmärrä.

Tuomari oli kauhean ihana, ennen kokeen alkamista juteltiin siinä ulkona kaikenlaista. Aikoinaan läntisessä Suomessa on ollut joku tokoilija, joka kävi 74 avoimen luokan koetta, joten meidän 18 avoimen koetta ei ole mitään siihen verrattuna. Mä haluaisin kyllä tietää kuka wikipediaan on kirjoittanut, että göötti on helppo kouluttaa? Tai ehkä mä sitten olen vaan niin huono. Katsotaan kuinka kauan kestää ennen kuin eräs omaan elämäänsä kyllästynyt luuseri aloittaa (tai jatkaa) mun haukkumista. Täähän oli taas tietyille henkilöille oikea herkku-uutinen, että mä en ole onnistunut tokokokeessa.