Kun viime talvena treenasimme Hipin kanssa Kärnän Julian aluevalmennuksessa ja sattuneista syistä itse en halunnut jatkaa tässä varsinaisessa alueellisessa valmennusryhmässä, niin entisen seurakaverin kanssa päädyimme siihen, että matkaamme kerran kuussa Jyväskylään yksityistunnille. Meidän piti aloittaa jo syyskuussa mutta Haukkuvaaran halliasia sai hieman takapakkia, joten siitä syystä pääsimme vasta tässä joulukuun alkupuolella aloittamaan treenit.
Haukkuvaarahan on n. 700m2 lämmin halli aivan Jyväskylän keskustan tuntumassa. Näin talviaikaan lenkkimaastot on mitä on mutta vieressä on kohtuullisen kookas metsäalue (joka siis peittää alleen jotain Suomen puolustusvoimien juttuja...), joten eiköhän sekin tule jossain vaiheessa katsastettua lämmittely- ja jäähdyttelylenkkien yhteydessä. Lämpötila hallissa on n. +12 astetta, joka oli jälleen kerran mun pukeutumisen huomioiden liian lämmin mutta onneksi olin pukeutunut siten, että vähentämällä vaatetusta ei ollut ohjaajalla lämpöhalvauksen vaaraa... loppuviimein pingoin t-paidassa.
Eilen illalla tosiaan töiden jälkeen kurvailimme Jyväskylään ja koska Hipillä oli matkamiehenä bordercollie Teppo, jäivät Topi ja Limppu kotimiehiksi. Kiitos vaan ulkoilutusavulle, joka kävi tyyppien kanssa lenkillä ja antoi niille iltaruuan! Mehän loppuviimein kotiuduttiin vasta puolen yön aikaan kun treeni hieman venyi mutta ehkäpä seuraavalla kerralla ollaan paremmin aikataulussa.
Treenit oli jaettu kahteen pätkään, ensin tehtiin pienemmällä kentällä tekniikkatreeniä n. 2x10 min kumpikin ja sitten kävelytettiin hieman koiria kun odoteltiin puolisen tuntia ison kentän vapautumista. Pohjalla isolla kentällä oli Vitikaisen Tiian treeni, jossa aiheena oli irtoaminen putkiin. Mä jouduin ko. treenissä kyllä niin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle mutta Hippi yllätti, sillä se alkoi irtoamaan ihan huikealla tavalla vaikka itse liikuinkin selvästi putkelta poispäin. Lähtötreenit myös alkavat tuottaa tulosta, edelleen Hipa kiehuu, riekkuu ja kerää kierrokset mutta onneksi se on ahne, sillä riittävän tiheällä palkkaamissyklillä (4 sekuntia ja palkka!) se alkoi jo pysyä hieman paremmin. Tätä siis jatketaan edelleen.
Mä olin kyllä seuraavana aamuna kuin katujyrän alle jäänyt orava... mutta ehkäpä tämä tästä.
 |
| Tekniikkapätkä, kuviot Julia Kärnä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti