ihanakamala syksy...

Maanantaina käytiin töiden jälkeen reippaalla parin tunnin metsälenkillä, tyypit veti tuhatta ja sataa pitkin metsiä. Normaalisti tämän lenkin pituus on n. puolitoista tuntia mutta otin sellaisen taskupokkarin mukaan ajatuksena, josko sais pojista mukavia syyskuvia. Ilma helli meitä mutta metsän syvyyksissä oli sen verran hämärää, ettei kuvien laatu ole kovin kummoinen...

 

Topi muutamaa kuukautta vaille 10v.

Hipistä on hieman haasteellista saada kuvaa koska se on sellainen ikiliikkuja... Tai kyllä siitä saa mutta ei tällä nimenomaisella kameralla.

Mä olen aina rakastanut syksyä! Sen hehkuvia värejä, ilman kirpeyttä ja sadettakin mutta jotenkin tänä syksynä on tullut sellainen olo, että voi kun tulis pian kevät ja lämpö. Kait ne vuodet tekee tehtävänsä ihmisillekin. Vaikka hyvillä varusteilla ulkoilenkin niin jotenkin se märkyys, pimeys ja sade alkaa tuntua ahdistavalta varsinkin kun aamulla on sysipimeää puoli seiskan aikaan kun lähden viemään koiria aamulenkille ja illalla saa oikeastaan heti töiden jälkeen lähteä jos aikoo valoisaan aikaan tuolla metsässä taapertaa. Mutta sellaista se vaan on, neljä vuodenaikaa.

Hippi aiemmin syksyllä sänkipellolla.
Naurava sähköjänis!