Hippi kolmosiin ja tokotreeniä...

Lauantaina oli Riihimäellä kaksi kisaa ykkös- ja kakkosluokille, agility- ja hyppyrata. Olin ilmoittanut Hipin sinne ennen viime viikonlopun kisoja, joten periaatteessa mahdollisella hypparinollalla me ei oltais tehty mitään, mutta kuten joskus olen aikasemminkin sanonut, ei ne nollat kirkossa kuulutettuja ole. Kisapaikalle ei onneksi ollut kuin tunnin ajomatka, joten aamusta tyyppien kanssa ensin lenkille ja otin Topin ja Limpun mukaan koska tarkoitus tuli kisojen jälkeen kurvata Lempäälään treenaamaan tokoa.

Tuomarina oli Leena Rantamäki-Lahtinen ja tosi kiva rata. Vielä mukavampaa oli huomata, että hei, ei puomia! Se todennäköisesti pelasti meidät sillä pinkaisin Hipilla agilityradalta ylivoimaisen nollavoiton ja sitä kautta saimme menolipun kolmosiin. Jee! Tämän vuoden tavoitteemme on nyt sitten täytetty, eli tuossa kevään korvilla mietin, että kunhan kolmosiin noustaan tämän vuoden puolella niin se olis aika hieno juttu. Nyt sitten jatketaan perustreenillä ja keskitytään erityisesti siihen puomiin, päätin tässä taannoin ottaa käyttöön juoksukontaktin, tiedä sitten kuinka hyvä tai huono idea se on. Hippi kyllä treeneissä pysähtyy mutta kisoissa ja on huomattavasti korkeammassa vireessä ja vaikka kuinka sitä käskyttää, niin se ei pysähdy kisoissa. Mietin sitten, että jos sen vaan opettaisi juoksemaan alas... katsotaan kuinka tämä tulee onnistumaan. A:llahan mulla on ollut koko ajan juoksukontakti ja Hipa juoseekin hienosti sinne alas, toki loikkaa mutta ei liian ylhäältä. Keinulla sen vapautus on keinun paukahdus. Joku ehkä miettii, että miksi näin... noh, göötti ei ole mikään taskuraketti ja kun nykyään porukka kolmosluokassa on todella taitavaa niin erot tehdään kepeillä ja kontakteilla. Mahdollisimman nopeilla kontakteilla ja kepeillä mahdollistaa meille sen hieman nopeamman ratasuorituksen. Ja lisäksi mä en ollenkaan ole varma, että pysäytys göötille A:lla on kovin terveellistä pitkällä aikajänteellä. 

Palkintojenjaon jälkeen lähdin sitten ajelemaan kohti Lempäälää, ei jääty hyppärille edes nollakoiraksi, tosin en edes kysynyt sillä sain starttisiirtolapun eli voin käyttää sen kolmosten startissa joko seuraavassa tai vuoden 2014 aikana.

Pyyhkäsin siitä sitten Lempäälään treenaamaan tokoa Päivin kanssa ja alkuun tein Limpulla ihan perusseuraamista ja kontaktia. Koirakoutsin Kristan ohjeiden mukaan olen nyt saanut Limpulle aika kivan kontaktin, joka toimii myös vaikka vieras henkilö meitä lähestyy. Hyppyä ihan paloina eli hyppy ja seisominen, siitä palkka, erikseen sitten seisominen esteene dessä ja ohjaajan liike. Vielä Limppu ei ihan kestä alokasluokan hyppyä, missä ohjaaja liikkuu koiran viereen. Liikkeestä seisomista, sekin vielä kahtena osana eli erikseen seuraaminen ja käsky, pysähdyksestä lentää pallo ja sitten erikseen seisominen ja ohjaajan liike. Lopuksi otin vielä pari luoksetuloa, jotka onnistuvat jo todella hyvin.

Sitten Topin kanssa. Alkuun kontaktia ja rauhoittumista, Topi kerää ihan käsittämättömän vireen treenikentällä... huoh. Pari kertaa hyppyä liikkeenä, sitten luoksetulon pysäytystä ihan alkeista eli käsimerkki ja suullinen käsky samaan aikaan, makupala lentää heti jalkoihin. Sitten Päivin kanssa kaikki avoimen luokan liikkeet ohjatusti ja kokeiltiin sitä luoksetulon pysäytystä liikkuroituna. Ensimmäisellä kerralla Päivi heitti makupalan Topin eteen ja se luonnollisesti pysähtyi kuin seinään, ei malttanut seisoa ja istui, joten lähdin kulkemaan kohti ja samalla käskytin seisomaan, palkkasin ja sitten otettiin loppu liikkuroituna. Kokeiltiin vielä toisen kerran ja Topi pysähtyi melkein seinään (valui hieman mutta ei omaa mittaansa, eli hyväksytty silti) ja jäi seisomaan. Itseasiassa jäi aika pitkäksi aikaa seisomaan ja kävin palkkaamassa sen, loppu taas liikkuroituna.

Valoa tunnelin päässä siis! Ihan huikeeta. Tämä on ollut mielle aina niin vaikea liike, Topi lähtee luoksetuloon kuin nato-ohjus eikä ole ollut moksiskaan käskyistä tai käsimerkeistä. Ehkä mä olen sitä alun alkaen treenannut väärin, olen siis aloittanut heittelemällä palloa ja kun koira on totaalisen pallohullu niin se oppi tekemään sellaisen nytkähtävän ylöspäin lähtevän liikkeen, mistä on äärimmäisen helppo mennä istumaan. Noh, kantapään kautta kuten aika monta muutakin asiaa.

Iänikuisen vanha tokokuva Topista ja musta.
 Joku tokomestaruuskisa, Oulussa.
Kuva Susanna Turpeinen.