Viikonloppuna oli Ylöjärvellä Ylökin 25-vuotiskisat, kolme kisaa kaikille luokille ja ykkös-kakkoset lauantaina, sunnuntaina sitten kolmoset. Ilmoitin Hipin kaikkiin kolmeen starttiin ja tuomarina piti olla Heinon Marjo mutta kisakirjeen ilmestyessä tuomarina oli Huittisen Harri ja tuomariharjoittelijana Jari Suomalainen... hmm. Viime aikoina on eräällä agiltyyn liittyvällä palstalla ollut aika paljon kritiikkiä näitä tuomariharjoittelijoita kohtaa ja kun viime vuoden lopulla kävin Hipin kanssa yksissä Riman epiksissä, joissa Suomalainen oli tuomarina niin hieman jännitin, että mites meidän käy. Myönnän, että mulla oli ennakkoluuloja rataprofiileja kohtaan.
Ensimmäisenä oli vuorossa agilityrata, jossa puomi toisena (perjantain treeneissä puomi kolmantena ja Hipillä niin korkea vire, että se loikkasi todella korkealta puomilta...), joten oletuksena, että se ei pysähdy oli jo takaraivossa ja niinhän siinä kävi, että se ei pysähtynyt. Prkl. Mun piti ottaa puomi uudestaan ja lopettaa mutta en sitten tehnyt sitä vaan jatkoin. Muurista ohi, jotain siellä reunalla kiinnosti, kepeillä virhe ja loppusuoralla se ampasi kuin nato-ohjus hyppyjen kautta suoraan autolle. Tulos kymppi ja sijoitus oli jotain... Hieman mua harmitti se puomi vaikka se otti kontaktin ja tässä olenkin nyt pohtinut, mitä jos muuttaisi sittenkin juoksukontaktiksi?
Toinen rata oli myös agilityrata ja Hipillä pää kääntyili koko ajan sinne parkkipaikalle kohti autoa, Topi ja Limppu olivat siis mukana ja Hipin napanuora Topiin ei ole vieläkään katkennut vaikka niitä on pidetty erillään... voi huoh. Ennakko-oletukset radan suhteen eivät olleet kovin korkeat mutta rata lähti kivasti rullaamaan kunnes menimme taas kohti parkkipaikkaa ja Hippi otti muurilta suunnan kohti autoa... karjaisin sille todella tiukasti ja sain sen kääntymään ja matka jatkui mutta kaarros oli aika iso. Nollalla maaliin mutta mietin, että mitenköhän sen perhanan kaarroksen kanssa. Tuloslistoilla komeili nollavoitto ihan ylivoimaisella miinusajalla ja siten ensimmäinen LUVA kakkosluokasta.
Viimeisenä oli hyppyrata ja tuomari jo puhuttelussa sanoi, että koirat alkavat olla väsyneitä, joten älkää olettako niiden kulkevan samaan tahtiin kuin aikasemmilla radoilla (ai jaa...). Alku oli kohtuullisen kinkkinen kepeille vienti, tosin kulma, jota me ollaan harjoiteltu ja siksi en sitä sen ihmmeellisemmin miettinyt. Eikös meillä tullut siinä virhe, Hipa meni ihan oikeaan väliin ja lähti pujottelemaan mutta tuli kolmannesta välistä pois. Uudestaan ja matka jatkui... kunnes tultiin koko radan mitalta kohti parkkipaikkaa. Suunnitelmissa oli takaaleikkaus ja jouduin sitä hidastamaan ennen hyppyä koska se oli jälleen kerran menossa sinne autolle (joku vois tuumata, että kannattaisko siirtää sitä autoa mutta juu ei... ei ollut tilaa ja toiseksi se parkkipaikka sijaitsi missä sijaitsi. Piste.). Karjaisin ennen hyppyä, joten huono takaaleikkaus mutta rima pysyi ja koira kääntyi... loppusuoralla taas vastaava tilanne, sain koiran melkein pysähtymään, se pyöri jaloissa ja todella ruma takaaleikkaus. Lopputuloksissa vain vitonen vaikka koira pyöri siinä tokavikalla esteellä, aika jotain alle ihanneajan. Huono rata mutta sen tästä opin, että jos ei ole pakko ottaa pappajengiä mukaan niin se jää kotiin. Hipin keskittymiskyky on välillä kovilla eikä asiaa auta kun koko lauma on mukana.
Vaikka noi pari rataa eivät olleet mun mittapuun mukaan kovin kaksisia niin oli niissä paljon hyvääkin, nollarata oli kohtuullisen hyvä lukuunottamatta sitä kaarrosta muurilta mutta yleisesti ottaen Hippi liikkuu kivasti ja hyppää hyvin, ei pudottele rimoja ja on teknisesti taitava. Vielä kuitenkin se on kovin kokematon ja tarvitsee siksi vielä aikaa niin kisojen kuin treenien muodossa.
Siinä radanreunalla muutama tuttu ihmetteli kun Hippi jatkoi riekkumista ja sähelsi ja kiehnäsi rapsutusten toivossa, se ei todellakaan ollut väsynyt kolmesta radasta, tosin ohjaajan jaloista ei voi sanoa samaa. Kyllä normaalikuntoinen agilitykoira jaksaa kolme rataa, jäähdyttelin sen joka radan jälkeen n. 20 min ravilenkillä ja juotin kunnolla. Auto oli varjossa koko päivän ja takaluukku auki kun koirille on takakontissa Kulkukoiran veräjä.
Seuraavat kisat taitavat olla gööttimestikset syyskuussa, ensi viikonloppuna vähän treeniä gööttiporukassa ja sitten työt haittaavat harrastamista kun tiedossa työreissuja pitkin poikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti