kisat Orivedellä 3.8.2013

Lauantaina aamusta kurvasin koko porukan kera Orivedelle agilitykisoihin, kaksi agirataa ykkös- ja kakkosluokille, kolmosille olisi ollut lisäksi hyppäri mutta koska Topi on viettänyt kesää oloneuvoksena niin ilmoitin vain Hipin.

Tuomarina oli tuomariharjoittelija Hilpi Yli-Jaskari ja pääkyylinä (huom. omien sanojensa mukaan...) A-kisassa Katariina Virkkala ja B-kisassa Vesa Sivonen. Yli-Jaskarin ykkösen radat olivat todella mukavia! Mä en kestä noita tuomareita, jotka tekevät ykkösille "helppoja" ratoja, missä juostaan suoraan ensin kentän toiseen päähän, mutkaputki ja sitten posotellaan taas suoraan kentän toiseen päähän. Ihan rimanalituksia ratoina ovat sellaiset, missä ensin rata mennään toiseen suuntaan ja toinen kisa täsmälleen sama rata mutta toistepäin. Suoranaista kilpailijoiden aliarvioimista mun mielestä. Nämä Yli-Jaskarin radat eivät siis olleet kumpiakaan vaan sopivan helppoja ykkösluokkalaisille mutta riittävän kiemuroita, jossa oikeasti pääsi ohjaamaan koiraa. Lisäksi ensimmäisellä radalla pystyi ohjaamaan pujottelun kummalta puolen tahansa, toisella loogisin vasen puoli mutta onnistui myös oikealta puolelta. Suosittelen!

Ensimmäisellä radalla puomi oli kolmantena ja Hippi tuli sen sivusta. Vitonen siis. Muuten rata sujui todella vauhdikkaasti ja hyvin kunnes radan lopussa jäin auttamatta jälkeen tehdessäni takaaleikkauksen mutkaputkelle enkä ehtinyt hypylle nro 16 koiran eteen tekemään päällejuoksusokkaria. Joten koira suoraan jalkoihin ja allekirjoittanut kynti maata.

Kovasti tuomarit, ratahenkilöt ja muut olivat huolissaan, että sattuiko. Noh, itsetunto sai suurimman kolauksen ja mitä nyt iho rikki kyynärpäästä ja polvesta. Koira säilyi ehjänä ja se oli se suurin huoli allekirjoittaneella. Ei muuta kun puhdistusiainetta kehiin ja sidetarpeita suojaamaan rikkimennyt iho, mitä jeesusteipillä ei voi korjata, ei voi korjata ollenkaan ja eikun menoks. Liikutin Hippiä siinä useiden valvovien silmien alla, jos se olisi yhtään liikkunut omituisesti niin me ei oltais startattu toiselle radalle mutta koirassa ei näkynyt mitään vikaa. Tuomarikin totesi, että se lähinnä oli yhteentörmäyksen jälkeen näyttänyt hämmästyneeltä, että mitä sä siinä maassa makaat???

Toinen rata oli myös varsin mukava ja alkuun pelkäsin, että saas nähdä lähteekö Hipa mun mukana ollenkaan kun juoksin sitä päin ensimmäisellä radalla. Mutta mitä pöh, koira meni lähes samaa vauhtia koko radan ja kun ilman virheitä päästiin maaliin vielä ehdottomasti nopeimmalla ajalla niin se oli sitten nollavoitto kera sertin ja siirto kakkosiin. Ihana Hippi!

Hippi Ylöjärvellä. Kuva Mirella Ruotsalainen.