… eli menneenä viikonloppuna siis korkkasimme kakkosluokan
Oman Seuran Kisoissa! Meillä on useana vuonna ollut se sääntö, ettei saa kisata
omissa kisoissa koska aina on niin vaikeaa saada porukkaa talkoilemaan. Tänä
vuonna kuitenkin oli päätetty toisin, tosin sillä edellytyksellä, että jos
kisaat niin myös talkoilet. Homma toimi hyvin ja vaikka itsekin vietin melkein
koko viikonlopun mikin varressa, niin hienosti ehdin kurvailemaan Hipillä pari
agilityrataa… ja kiitos siitä kuuluu ylitoimitsija -Evalle, joka tuli aina
paikkaamaan allekirjoittanutta, jotta pääsin rauhassa verkkaamaan Hipin sekä
jäähdyttelemään sen huolellisesti radan jälkeen.
Kakkosluokan agilityradoilla tuomareina olivat Anne Savioja
ja Johanna Nyberg (hyppärillä lisäksi Anne Viitanen mutta hyppärille en ollut
ilmoittanut koiraa). Radat olivat selvästi jo teknisempiä kuin ykkösluokan
radat, molemmat silti ihan mentävissä. Perjantaina oltiin vielä käyty
treenaamassa, erityisesti sitä itsenäistä keinua ja kepeillä ohjaajan
irtoamista, jotta ei tarvitse kulkea loppuun asti koiran vierellä. Noh,
lauantaina Hipa oli kuin ei olisi koskaan keinua tehnytkään ja Johannan radalla
se lähti kesken pujottelun haistelemaan puskia. Huoh.
Mutta ensin oli siis Annen rata, missä kakkosesteenä se
LeVeKin (omasta mielestäni) aika paska rengas… Alku luonnistui hyvin kunnes
sitten A:n jälkeisessä elämässä tein päällejuoksun enkä odottanut, että koira
lukitsee hypyn, joten ohi ja vauhdilla seuraavalle hypylle. Hylky siis. Jatkoin
kuitenkin koska edessä oli keinu, mutta syystä taikka toisesta Hippi ei mennyt
keinulle ja kun sain sen vihdoin tekemään keinun oikein, en viitsinyt jäädä
enää suorittamaan rataa loppuun vaikka siihen lupa olikin. Suoraan vaan maalin
kautta palkkaamaan koira.
Toinen rata oli tosiaan Johannan käsialaa ja todella mukava,
hieman haasteellinen muutamassa kohdassa (edelleen se paska rengas radalla…) ja
linja keinulle hieman hankala… Noh, lähdössä Hippi ei keskittynyt ollenkaan
vaan se kyttäsi taakseen siskoaan, joka oli siis mennyt vain yhtä koirakkoa
aikaisemmin. Siinä alkoi mulla jo ärsytys nousemaan, että lähteekö se radalta
vai lähteekö mun matkaan. Alun sain kuitenkin onnistumaan, jopa sen
hirviörenkaan ja sitten este ennen keinua ja koira lähti. Voin sanoa, että
tässä vaiheessa mä kävin korvien sisällä jo niin kuumana, että olisi pitänyt
lopettaa siihen. Jatkettiin kuitenkin rataa, putkesta ohi, kepeillä se
haisteluepisodi ja sitten epäonnistunut takaaleikkaus A:lla. Tuloksena siis
kaksi hylkyä ja kaksi todella huonoa rataa. Ihan hävetti itseä jälkikäteen,
että miten mä voin olla näin huono.
Tosin lohdutuksen sanasen sain tuomarilta sunnuntaina
aamulla, että olin kuulemma ollut totaalisen epänormaalin jännittynyt koko ajan
ja toki Johanna tietää, miten mä treenaan ja treeneissä menen ja käsittelen
koiraa koska me ollaan samassa treeniryhmässä. Täytynee siis käydä keskustelua
omien kisahermojen kanssa, jotenkin mä jännitän nyt ihan eri tavalla kuin Topin
kanssa.
Sunnuntai meni sitten mikin varressa ja vaikka itse
sanonkin, niin meillä oli kyllä oikein mukavat ja onnistuneet kisat, jälleen
kerran. Onneksi kuitenkin vain kerran vuodessa, ei vanha enää jaksais moisia
rutistuksia useaa kertaa vuodessa. Ja ensi vuonnahan kisat saattavat olla
kentällä, eli elokuun alussa on sinne asennettu uusi, upea siirtonurmikenttä.
Jatkossa käytössä on siis 3000m2 treenikenttää, osa kivituhkalla ja osa
nurmella, vanhalle kentälle mahtuu autot ja uudelle kentälle kaksi rataa
vierekkäin. Mutta siitä sitten ensi vuonna enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti