Treenit Mouhiksella...

Eri koirakoulujen FB:n treenipörssit on kyllä tosi ylivetoja, sillä tiistaina olin jälleen kerran Hipin kanssa kuokkimassa Mouhiksella. Tai noh, eipä sitä kuokkimiseksi voi sanoa, sillä ostin yhden treenikerran treenipörssin kautta. Erityisesti nyt kun Hipin edistyminen on aika huikeaa, olen pitänyt tärkeänä, että sen kanssa tulee treenattua usein mutta lyhyitä pätkiä. Toistoja pitää tulla nuorelle koiralle mutta sen intoa ei saa tappaa liiallisella treenaamisella ja treenit tulee suunnitella siten, että kaikkea ei treenaa yhdellä kertaa... Harmi kun ei ole videota, niin näkisi itsekin vähän niin kuin ulkopuolisin silmin, että miltä se meno oikein näyttää tuolla harmaalla salamalla... ;o)

Mutta tiistaihin. Kouluttajana oli vuorostaan Maria ja rata oli 25 estettä pitkä, ei mikään erityisen vaikea mutta ihan riittävän hankala Hipille. Kepeille vienti kahdesti oli sille vaikea ja voin sanoa, että olin kyllä hämmästynyt kun sen vaikeamman koira teki lähes täydellisesti.

Rata näytti tältä (pahoitteluni huono kuva, se on otettu olohuoneen pöydällä kännykällä...). Alku oli kohtuullisen helppo, eli kakkoselle pakkovalssi ja heitto kolmoselle, päällejuoksu neloselle ja kutoselle, lähetys putkeen nro 7. Kepit oli siis 8 ja itse olin pujottelun vasemmalla puolen. Olin aivan varma, ettei Hippi osaa hakea oikeaa väliä mutta niin vaan se sen haki ja pujotteli loppuun asti vaikka edessä oli putki. w_o_w! Jotenkin sillä on nyt loksahtanut paikoilleen tuo pujottelu ja nautitaan siitä nyt niin kauan kunnes tulee jotain takapakkia.

Lähdössä se käy kierroksilla eikä malta odottaa alussa, kun on saanut purettua energiaa niin sitten odottaminenkin onnistuu mutta lähtöön kaivataan kyllä nyt vinkkejä. Lähinnä niihin rutiineihin, että mitä sille voi ja saa siinä lähdössä tehdä ilman, että tuomari hylkää radan heti alkuunsa... tiistaina kokeilin Marian ohjeiden mukaan ja pidin sitä alaleuasta oikealla kädellä ja rauhallisesti painoin pepun alas vasemmalla, samalla sanoen todella rauhallisesti ja hiljaa, että odota. Niin kauan pidin koiraa aloillaan, etä se rentoutui ja sen jälkeen lähtö onnistui todella hyvin. Se vaan, että kisoissa on se 60s aikaa lähteä ja aika moni tuomari tulee huomauttamaan jos koiraa pakottaa... hmm. Tosiaan mä en siis väkisin sitä painanut van pikemmin kädellä ohjasin oikeaan asentoon mutta eiköhän tästäkin jutusta joku kukkahattu taas saa mainiot juorut aikaiseksi... ;o)

Toinen pätkä tehtiin 9-15 (pituus) ja Maria sanoikin heti, että koirasta ja ohjaasta näkee, että sokkari/ persjättö on tuttu ohjaus... jätin Hipin kepeille odottamaan ja siirryin esteen nro 9 viereen, tuuppaus taakse, sokkari, ennakoiva valssi ja rytmitys kympille, mistä sitten vaan ohajus kahden hypyn kautta mustaan putkeen, jota ennen putkijarrutus ja upeasti Hippi meni kuin juna pituudelle, jossa sitä odotti palkka.

Oli kyllä taas niin kiva treeni ja tällä kertaa muistin laittaa päälle riittävän vähän ja silti hikeä pukkas oikein olan takaa...