Hipille tuli kisaikä täyteen tässä viikko sitten, alunperin vakaa aikomus oli startata sillä heti vaan kun mahdollista mutta koska meillä on vielä muutama asia hieman kesken, kisastarttiakin siirettiin hieman eteenpäin... Hyvällä mallilla silti ollaan eikä oikeastaan paljosta ole kiinni.
Tällä hetkellä kontaktit onnistuvat kaikki, puomilla ja keinulla meillä on 2on2off ja käytän etupalkkaa. Hippi tulee sekä puomin että keinun suhteellisen kovaa, keinulla hieman himmaten, jotta keinu pääsee laskeutumaan alas. Se odottaa ainakin treeneissä kiltisti vapautuskäskyä etupalkalle, joka meillä on siis pallo.
A:lle otin alunperinkin juoksukontaktin johtuen koiran mallista (pitkä selkä, pysäytys olisi ollut sille rankka fyysisesti plus riski, että se alkaa hidastelemaan alastulossa on aina olemassa). A:n alastulossa on ollut pallo ihan siinä edessä ja Hippi juokseekin nyt sen ilman mitään ihmeellistä suoraan sinne alas vaikka olisin hieman sivussa.
Kepit napsahtivat paikoilleen tässä muuta viikko sitten, edelleen mun täytyy itse olla siinä rinnalla, hieman voin ottaa sivuetäisyyttä ja jäädä jälkeen mutta jos juoksen edelle, niin joku väli jää pujottelematta. Myös lähetykset eri kulmista onnsituvat kun olen itse keppien oikealla puolella, vasen on vielä heikompi puoli mutta sekin onnistuu jos kulma on sopiva.
Muuten esteet on hallinnassa ja perusohjauskuviot, etenemistä ja erityisesti takakierroille lähetystä täytyy vahvistaa sillä Hipillä usko loppuu kesken ellen vie sitä takakierroilla aika lähelle ja usein radan jatkumisen kannalta pitäisi päästä liikkeelle hieman kauempaa. Sokkarit, ennakoivat valssit ja niistot onnistuvat lähes poikkeuksetta, jaakotuset ja saksalaiset ym. hieman huonommin ja erityisesti päälle juoksu on haasteellinen jos olen yhtään myöhässä. Takaaleikaukset myös putkilla onnistuvat lähes aina, kontakteille ja kepeille en ole vielä aloittanut niitä.
Noh, onhan tässä vielä hommaa mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Mikä Hipissä on aivan erityisen ihanaa, se tekee töitä todella suurella intensiteetillä ja keskittyy kun vaan itse keskityn. Huomaan, että jos itse herpaannun on koira ties missä mutta kun pitää sen koko ajan näpeissä, niin se tekee upeasti töitä. Yksi treenikaveri sanoi, että Hippi on aivan toista luokkaa kuin noi kaksi vanhempaa... ja niinhän se onkin (tähän sellainen superällö sydänhymiö).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti