Takkujen kisoissa Hervannassa 13.8.2011

Olin jo kesällä päättänyt, että Takkujen kisoista alkaa taas meidän kisakausi kun takana lomat ja lepoa sekä koirille että ohjaajalle ja olinkin ilmoittanut Limpun näihin kisoihin. Topi saakoon lepäillä vielä hetken aikaa ja silläkin sitten syksymmällä muutamia kisoja, suurin syy tietysti tähän on se, etten edelleenkään osaa ohjata kahta erilaista koiraa samoissa kisoissa. Ja Limpun kanssa kun vaan saisin sen treenimoodin kisaradalle niin tuloksetkin olisivat aivan toista luokkaa... mutta ei selittelyjä sen enempää.

Anyway, Takkujen kisat Hervannan kentällä ja kentällehän on viime vuonna laitettu uusi hiekka, joka kyllä paikka paikoin on mun mielestä liian pehmeä. Kun vielä lähdimme luokan keskivaiheilla ja koira ilmoitettu minikolmosiin 53 niin mm. pujottelussa oli aika pahoja kuoppia aloituksessa. Tietysti asiaa auttaisi jos treenaisi itsekin hiekalla mutta kuten kulunut kesä on näyttänyt monen muunkin osalta, laiskuus on iskenyt koska hallilla ei tarvitse raahata esteitä kentälle ja treenien päätteksi takaisin varastoon, niin hallilla siis treenaamme jatkossakin. Täytyy varmaan syksyn episten myötä käydä treenaamassa epiksissä hiekkakentällä... Mutta itse kisoihin, A-kisaa tuomaroi Tuomo Pajari ja rata oli mukavan suoraviivainen mutta oli siinä muutama ansapaikka. Rata poikkesi tosin viime aikojen kolmosten radoista siten, ettei kikkailuja esim. takaakierroissa ollut, ansat lähinnä olivat estelinjoja ja härkkejä mutta kaikki kuitenkin suoritettavissa. A-kisassa sitten otettiin Limpun kanssa puomilta vitonen alastulossa kun rytmitys oli pielessä ja koira loikkasi puomilta. Limpun kanssa ei kontakti ole läheskään samanlainen ongelma kuin Topilla mutta silti on olemassa riski jos oma rytmitys ei ole kohdillaan, että koira loikkaa... tosin keinulla tätä ongelmaa ei ole. Radan puolivälissä oli sitten 90 asteen avoin keppikulma, helppo sinällään mutta leikkasin koiran takaa ja se meni hyvin ensimmäiseen väliin mutta ei sitten taipunut enää toiseen väliin vaan jätti sen välistä ja siitä vitonen. Korjaamiseen meni aikaa, joten lopputulos tältä radalta oli 10 ja hieman yliaikaa.

Tässä muutama vanha kuva Limpusta radalla, kovin montaa uudempaa ei ole kun sen kanssa ei olla kisattu niin paljon näissä vakiokisoissa, missä kuvaajia kentän laidalla... asiaan on tulossa parannus. Ehkä.

Radan jälkeen koiran kanssa jäähdyttelylenkille ja autoon lepäämään. Olin kaiken lisäksi saanut auton parkkiin puiden ja pensaiden varjoon kun iltapäivästä Tampereella saapui epänormaali valoilmiö ja kentällä oli aika lämmin...

Toisella radalla tuomarina oli Minna Räsänen ja rata noudatteli hyvin paljon samaa profiilia kuin Pajarin rata. Silti siinä oli kohtia, missä sai olla tarkkana. Jo rataantutustumisessa katselin, että alun suora vienti puomille hypyn ja renkaan kautta olisi periaatteessa hyvin yksinkertainen, kunhan päästäisi koiran edelle renkaalla. Nimittäin puomin alla oli putki U-muodossa ja A-kisassa oli renkaalta menty putken toiseen päähän. Sivuhuomautuksena, tässä monen koiran hylky tuli kun ohjaaja lähti hetkeä liian aikaisin väistämään puomin päätä ja siten veti jaloillaan koiran putkeen... Tältä radalta meille loistavan alun jälkeen kuitenkin hylky, sillä loppupäässä oli vienti sinne putkeen puomin sijaan ja sinne puomillehan se Limppu livahti. Muita koirakoita seuratessa ajattelin, että tässä nimenomaisessa kohdassa pitää vetää koiraa mutta käytännössä se sitten jäi toteuttamatta ja tuloksena siis B-kisasta hylky. Radan jälkeen otin Topin mukaan Limpun jäähdyttelylenkille ja kun palasin kisapaikalle ehdin vielä nähdä muutaman kisakumppanin suorituksen ennen kisojen päättymistä.

Tästä se sitten taas lähtee. Uusi arvokisanollien kerääminen ensi vuoden SM-kisoja ja MM-karsintoja varten. Syksyllä taas kisataan säännöllisesti ja vuoden vaihteessa vedetään henkeä ja pidetään kisataukoa. Samalla pidetään yllä kuntoa ja sitten taas ensi vuoden helmi-maaliskuussa aloitetaan valmistautuminen kesän 2012 arvokisoihin. Toivon mukaan.