Torstaina aamulautalla Turusta Tukholmaan, Milla ja Iida sekä koirat odottivat satamassa kun kurvasin aamusta sinne. Tavarat Passattiin ja osa vielä suksiboksiin auton katolle, miten sitä kaksi aikuista ja neljä koiraa muka tarvii noin paljon tavaraa??? Ja se tavaramäärä vaan kasvoi reissulla... Kohtuullisen hyvin matka kuitenkin kului, laivassa on pari muutakin koiraa, yllättäen matkalla Ransäteriin kuten mekin. Liekö laivayhtiö varautunut koiramäärään koska sen normaalin yhden kämäisen kusilaatikon sijaan niitä laatikoita oli kannella kaksi ja pojat kyllä käyttivät tilaisuuden hyvksi. Tosin ne laatikot oli todella iljettäviä ja tietenkään tyttökoirat eivät sinne voineet astua, Liekin ilmekin kertoi kaiken kun sitä yritettiin houkutella pissalle. Seitsemän maissa Ruotsin aikaan saavuttiin satamaan ja ajettiin sen verran selvemmille vesille, että pystyttiin päästämään koirat pissalle ennen kuin matka kohti Värmlandia saattoi alkaa. Tosin siinä matkan alkuvaiheessa selvisi, että Iidalle eivät olleet tulleet lakanat mukaan ja totesin siinä sitten, että pysähdytään Kungenskurvan kohdalla, siinä on iso ruokakauppa ja Ikea, eli niitä lakanoita. Ja tosiaan siinähän me pysähdyttiin, nostamaan rahaa pankkiautomaatilta, vessaan ja matka jatkui ja juuri kun päästiin takaisin E20 niin muistettiin, NE LAKANAT! Noo, vielä olisi kauppoja edessä...
Majapaikkaan oli sellainen 4,5 tunnin ajomatka, joten yksi pysähdys oli pakko pitää jo koirienkin takia ja pysähdyttiin sitten hieman ennen Örebrota kauppakeskukseen ostamaan niitä lakanoita. Ja miten voi olla, että kaupassa, missä myydään mm. matkalaukkuja (ja ruokaa...) ei ole niitä lakanoita! Iidan takuuvalinta oli viimein makuupussi, mihin niitä lakanoita oikein tarviikaan? Samalla pysähdyksellä ruokittiin ja ulkoilutettiin lauma, majapaikassa olisimme noin puoli kaksitoista, joten mukavampaa koirille, että ne saivat iltaruuan siinä matkan varrelle.
Navigaattori tahtoi näyttää meille omaa valintaansa mutta päädyimme ajamaan E20 tietä Karlstadiin ja siitä sitten pienempää tietä majapaikkaan, matkan varrella ohitettiin näyttelypaikka. Mutta sitten, keskellä ei mitään jossain Ruotsin maaseudulla ja pilkkopimeässä me ei löydetty sitä majapaikkaa. Ei muuta kun tien viereen pysähdyksiin, kartta esille ja hätävilkut autoon päälle. Ei mennyt kauaa kun siinä karttaa vilkuillessamme viereen ajoi auto ja nuori ruotsalaismies tuli kysymään, että onko meillä kaikki ok. Ei tässä muuten mitään mutta ei löydetä majapaikkaan, oli mun vastaus... nuori mies tiesi , missä majapaikka on ja sanoi näyttävänsä meille sen ajamalla edessä kunhan ensin vie vaimon ja lapsen kotiin. No, eihän siinä muu auttanut kun ajaa kaverin auton perässä ja jossain vaiheessa Iida sanoi, että onneksi meillä on toi mali matkassa, että jos tää ajattaa meidät johonkin ihan kuuseen... Mutta päästiin perille majapaikaan vihdoin ja viimein, kiitos nuoren ruotsalaismiehen, joka varmaan ajatteli, että hulluja noi suomalaisakat. Kamat ja koirat autosta ja päätä tyynyyn (ja Iidalla siihen luksusluokan 200kr makuupussiin).
Näyttelyaamu valkeni pilvisenä ja vaikutti siltä, että päivästä on tulossa aika mukava. Ei liian kuuma, kunhan ei vaan sataisi. Koirien aamulenkin jälkeen aamupalaa ja suihkun kautta sitten näyttelypaikalle, missä ensin roudattiin mustalaisleiri lähelle gööttikehää. Gööttikehä olisi sekä perjantaina että lauantaina sama, joten päädyttiin pystyttämään teltta siihen, malikehä olisi sitten hieman eri paikassa molempina päivinä. Perjantaina tuomarina gööteillä oli Reicher Dubravka, ehkä Kroatiasta ja Topille valioluokasta ERI ja SA, sijoitus kilpailuluokassa kolmas ja PU-kehässä neljäs. Varaserti siis. Onneksi Liekki pelasti päivän, sillä olimme saaneet ennen kehiä surullisia uutisia Suomesta. Liekille ERI ja SA valioluokan voitto ja PN 1, siten siis serti ja Liekistä Ruotsin Muotovalio. Roppikehässä tuomari piti uroksesta enemmän, joten Liekki oli loppuviimein VSP. Siinä vaiheessa oli ihana ottaa puhelin kouraan ja soittaa Millalle uutiset Suomeen, kyllä siinä silmät kostuivat taas vaikka kuinka monennen kerran.
Iidalle ja Kitkalle malikehästä kaikki mitä voi saada, eli ERI SA PN 1 serti cacib ja ROP. Ja vielä kasvattajatuomarilta!
Kitkan vuoksi jäätiin sitten hengaamaan isot kehät näyttelypaikalle, kierreltiin ostoksia ja syötiin. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja vettä kului... onneksi meillä oli se teltta, sillä koiria ei olisi voinut pitää autossa edes takaluukku auki, niin kuuma siellä parkkipaikalla oli. Isojen kehien jälkeen lähdettiin kohti majapaikkaa, ei menestystä malille eikä göötille. Koirille ruokaa ja lähdettiin itsekin etsimään ruokapaikkaa, ajatuksena, että lenkitetään koirat sitten illemmalla kunnolla kun ei ole ihan niin kuuma. Ja se olikin nappivalinta kun saimme vinkin mennä majapaikan omistajien peltoläntille juoksuttamaan koiria. Siellä oli tilaa niillä juosta ja riekkua ja nätisti göötit osasivat malileikkiä, joka tosin aika ajoin näytti aika hurjalta. Mutta vain näytti.
Lauantaina sitten uudestaan, toiveissa tietysti saada Topille se serti. Tuomarina tällä erää oli norjalainen Hansen Granaas Kari. Malit olivat heti aamusta ja jälleen kerran Kitkalle koko sarja. Tosin kävimme sitten ilmoittamassa toimistoon, ettemme jää isoon kehään koska matkamme suuntasi näyttelystä toiselle paikkakunnalle. Topi esiintyi perjantaina todella huonosti ja se PU4 oli todellakin ihan ansaittu. Mä sitten tuumasin, josko Iida esittäisi Topin, hänellä kun kokemusta aikoinaan näistä juniorhändler -jutuista. Ja Topi esiintyi ihan toisella tavalla kuin mulla (eli jos vielä joskus jonnekin mennään, niin mun täytynee hieman harjoitella...). Valioluokasta voitto ja todella mahtavaa esiintymistä. PU-kehästä sitten Topille sijoitus 2. ja varaserti sekä varacacib, eli käytännössä meille ihan hukkareissu näyttelyiden osalta. Hieman ihmettelin sitä nuorten luokan urosta joska voitti, että miksi, koska mun silmään se oli kovin narttumainen. Jopa kehästä pihalle kätelty perjantain rop oli paremman näköinen kuin tämä voittaja mutta arvostelulajihan tämä on.
Kehän laidalla oli aika paljon ruotsalaisia ja siinä sitten muutama kävikin jututtamassa, heitä kiinnosti mm. Liekin näyttävä tittelirivistö sekä se, että Suomesta tulee kaksi koiraa, jotka vielä ovat agilityvalioita... Niinpä. Göötti sopii kyllä hyvin myös harrastamiseen. Siinä narttujen arvostelun edetessä sitten alkoi näyttää hieman kummalliselta se touhu. Paikalla oli yksi ruotsalaiskasvattaja, jolla oli useampi koira, ja mm. PU 1 oli hänen kasvattinsa, jonka hän myös esitti. Siinä sitten Iida kuiskasi mulle, että tämä kasvattaja ja tuomari olivat mm. siinä paras uros -kehän alkaessa jutelleet niin mukavia siinä kehän laidalla... Ensin valioluokassa tämä kasvattaja oikein erikseen näytti mitkä koirat ovat hänen ja pyysi, että toinen koirista voisi mennä siellä viimeisenä kun se on niin hänen peräänsä. Ja niinhän se olikin, koiraa vei henkilö, joka vain piti hihnasta kiinni. Ensin tämä kasvattaja esitti yhden Ruotsin menestyneimmistä Superkoirista ja sitten tämän toisen, vaikka numerojärjestyksessä oli ensin ollut tämä avoimesta luokasta ilmoittautumisajan jälkeen valioksi tullut koira ja vasta sitten tämä Superkoira. Noh, Superkoira oli valioluokan ykkönen ja Liekki kakkonen...
PN-kehässä sitten taas puljattiin, nyt tämä kasvattaja esitti avoimen luokan voittanutta kasvattiaan / omaa koiraansa, Superkoiralla hihnasta pitelijä ja tämä kolmas sitten eräällä kolmannella. Iida totesi ennen kehän alkua kun koirat järjestäytyivät riviin, että Superkoira on ykkönen, avoin kakkonen ja Liekki kolmonen ja niinhän se oli. Mä olin aivan hölmistynyt, että mitä? On kuulemma aivan yleistä, että tutuille tuomareille ns. esitellään etukäteen ne koirat, jotka tarvitsevat jotain. Tälle avoimen luokan koiralle, joka oli siis PN 2 meni serti ja varacacib, joka muuttu cacibiksi koska Supervoittaja on jo C.I.B. Tässä vaiheessa mun tajuntaani iski se PU-kehä ja mä olin kuin puulla päähän lyöty!
Mitä tapahtui ROP-kehässä? Noh, ensin menee Superkoira kasvattajan kanssa ja perässä tämä nuorten luokan uros hihnastapitelijän kanssa, uros vetää kuin hyöryveturi velivetoa kohti narttua ja yllättäen narttu on ROP. (no, tietysti!) Ja siis kun mennään sääntöjen mukaan niin ensin juoksee uros ja narttu tulee perässä, se on sitten tuomarin asia miten sijoittaa ne... ei hyvää päivää, hieman meni maku näistä näyttelytouhuista.
Siinä sitten pakattiin kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnattiin kohti Taalainmaata agilitykisoihin ja kyllä mua siinä ajaessa niin harmitti. Todennäköisesti jos tuomari ei olisi ollut tämän kasvattajan tuttuja, olisi me saatu se serti ja cacib. Hienoa lähteä Ruotsiin asti ja saada jotain helvetin patalappuja, vaaleansinisiä ja oransseja. Muuten tämä ei ottaisikaan niin päähän mutta se läpinäkyvä toiminta siellä näyttelyssä oli todella törkeää.
Alkuillasta oltiin sitten pienessä kylässä nimeltä Dala-Floda ja löydettiin majapaikka, tällä kertaa ilman apuja. Paikka oli todella kuanis ja idyllinen mutta hetken aikaa oltuamme sisällä mökissä alkoi niiskutus, kaunis kuin karkki mutta sisällä niin pölyistä, että mun allergia sanoi hep. Muutama allergialääke naamaan ja nukkumaan pysyi kohtuullisesti. Illalla käytiin vielä lenkillä koirien kanssa kun oltiin ensin tankattu itsemme hieman thairuokaa ja koirille iltasapuska, aamulla ei olisi mikään hoppu koska kolmosten rataantutustumiset alkoivat kisakirjeen mukaan aikaisintaan klo 13.
Göötit ja mali mökin ovella.
Sunnuntaina aamusta tuntui jo jäsenissä parin päivän autossa istuminen. Mulla oli selkä niin jäykkä, että hyvä kun sängystä pääsi ylös. Koiria taas ulkoilemaan ja sitten aamupalalle ja pikkuhiljaa alettiin laittaa kamoja kasaan. Miten niitä olikaan niin paljon? Kisapaikka oli ruohikenttä muutaman kilometrin päässä ja kyseisellä koirakerholla oli hyvät vesivessat sekä kanttiini kispaikalla. Aamupäivä meni kisoja seuratessa ja tapoihin tutustuessa, ruotsalaisilla on hieman omat tavat, mm. sellaista ilmoittautumista ei ole kuten meillä, eikä myöskään numerolappuja... hyvin kuitenkin päästiin kisaamaan ja agilityradalle menin Limpulla. Tosin pitkä kisatauko teki sen, että koira keskittyi vähän huonosti ja hylkäys kolmen kiellon jälkeen, kepeillä tuli niistä kaksi. Muuten ihan ok. Topilla olin vain hyppärillä mutta siellä yksi rima alas ja lopusuoralla viimeisen esteen ohi. Juu, ei kannata edelleenkään jättää sitä palloa sinne maalihypyn taakse... Limpulla sitten hyppärillä taas se pujottelu ja korjaamiseen meni sen verran aikaa, että tuloksena vitonen ja pari sekuntia yliaikaa. Mutta muuten tosi kivat kisat ja tonne voin lähteä uudestaankin. Tosin Iida sai loistavan idean, siitä ehkä syksymmällä lisää... tai sitten ei. :o)
Kisojen jälkeen häkit kasaan ja tavarat autoon ja auton nokka kohti Tukholmaa. Majapaikassa oltiin yhdentoista jälkeen kun matkalla pysähdyttiin syömään ja vaikka olin sopinut leirintäalueen henkilökunnan kanssa, että mökin avaimen kera kuoressa on pari suihkupolettia niin ne oli unohdettu. Noo, suihkussa käyminen on yliarvostettua ja mökkikin oli, noh... sanotaan vaikka näin, että on ihan hyvä, että se oli siivottu mutta sitä kloritea olisi voinut käyttää ehkä hieman vähemmän.
Maanantaina aamulla sitten koirien aamulenkin jälkeen kohti satamaa ja kotia. Matka meni lähes kokonaan nukkuessa, pojat kävivät kerran matkan aikana kannella pissalla, muuten me makasivat sänkyjen alla. Kahdeksan aikaan illalla oltiin sitten Turussa ja Milla oli vastassa satamassa. Iidan kamat ja koirat toiseen autoon ja suunta Nummelan kautta pääkapunkiseudulle, me jatkettiin matkaa Tampereelle ja kotiin nukkumaan. Mahtava reissu, kiitos matkakumppanille ja harmi, että se yhdeltä jäi väliin. Mutta uusia matkoja suunnitellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti