juhannusagilityä Savonlinnassa

Jo perinteeksi muodostunut Jussi Juoksut -agilitykisa Savonlinnan Tanhuvaarassa kokosi jälleen kerran eräänlaisen agilitylahkon ja varsin mainio ja mukava juhannus tuli taas vietettyä Tällä kertaa otin mukaani vain Hipin ja Rokan, pappajengi jäi kotiin porukoiden hellään huomaan, ja alun perin oli tarkoituksena korkata Rokalla ykköset mutta sen kepit ja kontaktit eivät edelleenkään ole ihan valmiina, joten en sitten viitsinyt ilmoittaa keskeneräistä koiraa kisaamaan.

Torstaina puolen päivän aikaan lähdin ajelemaan Savonlinnaan ja Tampereeltahan sinne tulee matkaa miltei 400km mutta turvallisesti päästiin perille parin pysähdyksen taktiikalla.

Meillä oli perinteisesti hostellimajoitus mutta illan riennot tuli vietettyä vaunualueella, kuten aikaisempinakin vuosina. Kolmosille oli kolme starttia perjantaina ja lauantaina. Perjantaina aloiteltiin Hilpi Yli-Jaskarin hyppärillä, joka oli aivan hirmuisen kiva mutta yksi rima tuli alas. Mehän ollaan viimeksi kisattu pääsiäisenä ja jännitin miten oma jalka kestää. Kolmen startin jälkeen se oli kipeä mutta kun sinnikkäästi vaan pisti tossua toisen eteen, oli se loppu viimein melko hyvä.

Ensimmäinen agilityrata oli Helinin Jarin ja siinä oli pari melko kurjaa linjaa kun ei pysty juoksemaan koiran edelle, siis minä en pysty. Monelle rata oli hyvinkin onnistunut mutta jokainen ohjaaja tuntee omat rajansa ja kun Hippi pääsi edelle niin yritin sitä takaa ohjata puomille ja koira kyseli ja kyseli ja sitten lähti mutta loikkasi. Otin puomin uudestaan ja suorinta tietä pois.

Viimeisellä agilityradalla oli Lahikaisen Marja tuomarina ja siinä päätin, että puomi tehdään vaikka askel kerrallaan mutta siitä ei loikata. Hyvää rataa tehtiin aina puomille asti ja sitten karjaisin niin, että koko kenttä raikui "odota" ja Hippi käveli puomin alastulolle, josta sen vapautin. Nolla ja vielä ihan hyvällä sijoituksella eli kakkoseksi eikä se aikakaan ihan huono ollut vaikka puomi oli hidas. Siitä oli hyvä jatkaa juhannuksen viettoon. Lähdettiin vielä porukalla kiertämään Tanhuvaaran vitosta mutta matka katkesi reilun kilometrin jälkeen kun ruohikossa luikerteli kyy... kyllä muuten lähtee ääntä neljästä naisesta! Koira juoksi edes takas eikä uskallettu jatkaa koska ei tiedetty oliko kyy ehtinyt tuikkaamaan jotain koirista. Onneksi illan mittaa selvisi, että kaikki reissussa mukana olleet koirat selvisivät ilman kyyn puremaa mutta eipä tehnyt enää mieli siellä lenkkeillä.

Lauantaina aloiteltiin hieman aikaisemmin ja ensimmäisenä oli vuorossa Hilpin agilityrata. Tällä radalla Hippi veti päin A:n alla ollutta putkea, en nähnyt muuta kuin sen, että koira tulee putken ja A:n välistä. Jatkoin rataa mutta kun Hippi vingahti A:n alastulolla niin jäin miettimään jos jotain olikin tapahtunut. Kaveri tuli heti kertomaan, että Hippi oli ottanut melko ikävännäköistä osumaa putkeen oikealla olkapäällä ja kyljellä ja kun kisaamassa oli Koirapalvelu Jumiton niin Sanna ystävällisesti kopeloi Hipin lyhyen jäähdyttelyn jälkeen. Ja kyllähän siellä oikeassa lavassa ja kyljessä tuntui kuonaa, se kuumotti kuin myös oikea etujalka. Siiderille tuli siis tarvetta jo aamupäivästä eli kylmäsin jääkaapissa olleelle siideritölkillä useampaan otteeseen ja jätin loput radat menemättä. Parempi olla varuillaan tässä kohtaa.

Kun siinä ei sitten sen enempää kisattu Hipin kanssa, oli hyvää aikaa treenata tokoa Rokan kanssa. Tehtiin keskiviikoksi saatuja kotiläksyjä paikkamakuun opettamisessa. Tai oikeastaan kaikki alkoi siitä kun Rokalla on hyvä maahanmeno liikkeestä mutta ei käytännössä kestoa eikä siedä mun liikkeen jatkumista. Toinen oli merkin kierto koska siinäkin Rokka oli oppinut, että merkille mennään viereen ja jäädään seisomaan ja tökätään kuonolla merkkiä. Joo, ei ihan noin kuuluisi kierron mennä. Mutta tässäkin vain lisää treeniä ja nyt jo alkoi hiffaamaan, että se merkki kierretään.

Nyt maanantaina voin onneksi todeta, ettei Hipissä ole ainakaan mitään isompia vaurioita ja onneksi sille on varattu kraniosakraaliterapia perjantaille, eli ei onnu, ei kevennä ja liikkuu levon jälkeen puhtaasti. On se semmoinen tuo Hippi, melkoinen tättärä.


"katso kenguru loikkaa..." kuva Miia Kierikki-Malinen



Sunnuntaina aamusta sitten lähdettiin kotia kohti, kun ensin oltiin saatu autoon vähän virtaa nimittäin Skoda ei inahtanutkaan parkkipaikalla. Onneksi on tuo Tiepalvelu, johon pystyi soittamaan ja reilu tunti puhelusta sain apuja paikalliselta auton korjausliikkeeltä ja pääsin kotimatkalle.