Juokseminen on kiva harrastus ja kun se vielä tukee tätä agilityä niin mikäs sen parempaa. Mutta sitten kun ne ongelmat alkavat ilmestyä niin niitä tulee sitten roppakaupalla.
Aloitin viime syksynä juoksemisen ohjatussa ryhmässä välttääkseni rasitusvammat ja sitä kautta tämän tilanteen missä nyt ollaan. Treenit meni syksyllä ihan hyvin, välillä nilkan ympärillä oli kireyttä mutta se oli kuuleman mukaan vain sitä, että tottumattomuutta juoksee. Uskoin koska valmentaja niin sanoi... olisi pitänyt jo siinä vaiheessa hälytyskellojen soida, olenhan juossut ennenkin ja ilman mitään vammoja.
Loppuvuodesta jalka alkoi vaivaamaan siten, että treenien jälkeen seuraavana päivänä kävely oli tuskallista. En edelleenkään tehnyt mitään, ajattelin, että se nyt vaan on satunnaista kipuilua kunnes vuoden vaihteen tienoilla se kipu olikin jo treenien aikana ja mm. kisoissa kolmannen radan jälkeen en pystynyt enää kunnolla kävelemään.
Sain seurakaverilta vinkin mennä urheiluhierojalle ja siellä nyt ollaan käyty useasti aina parin viikon välein. Selvästi kipu alkaa helpottaa mutta se hieronta sattuu aivan älyttömästi ja tuntuu kuin joku repisi jalasta lihaksia pituussuunnassa irti jalasta. Puren joka kerta hampaita yhteen etten huuda... viimeksi irroteltiin myös lihaksia luista eli osittain vasemman jalan lihakset ovat kiinnittyneet luuhun.
Aluksihan kotidiagnosoin syyn olevan kantapään limapussien tulehduksen tai luupiikin ja varmaan siellä olikin sekä tulehdusta että luupiikkiä mutta syy on se, että pohjelihas on koko ajan niin jännittyneessä tilassa, että se vetää nilkkaan kiinnittyviä jänteitä. Lisäksi se jumissa oleva lihas ei toimi oikealla tavalla eikä siten pistä verta kiertämään, tästä johtuu myös se, että vasempaan jalkaan kertyy nesteitä.
Nyt sitten ollaan telakalla. Ei juoksemista missään muodossa, kahteen viikkoon. Että se niistä halli-sm:istä. Mutta minkäs sille mahtaa kun kroppa ei kestä ja paikat hajoaa...
No, treenataan sitten tokoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti