mitä tehdä kun oma pää ei pysy mukana

Viime aikoina agilityradoilla se mun vanha ongelma nostaa taas päätään, Hipin puomin ja keinun kontaktiongelma ja mun huonot kisahermo ja soppa on valmis. Se taas koettiin kisoissa, niin vappupäivänä Tampereelle kuin menneenä viikonloppuna Sipoossa. Asiaan ei tietenkään auta, että sm-kisoihin on aikaa reilu kuukausi ja meiltä edelleen puuttuu kaksi yksittäistä agilitynollaa. Vaikka kuinka ajattelen ennen rataa, että nyt runnotaan ne nollat niin ei... jossain vaiheessa rataa lopetan sen napakan ohjaamisen ja Hippi joko sinkoaa väärälle esteelle tai mikä pahinta, loikkaa puomilta ennen kontaktipintaa. Talvella ollut keinuongelma tuntuu olevan selätetty eli se ei ole nyt kertaakaan (kop_kop_koputtaa puuta) tullut jalkojen mukana keinusta ohi.

Vappupäivänä oli Tamskilla kisat, agilityradalla Johanna Nyberg ja hyppärillä Anne Savioja. Agilityradalla Hippi lähti hakemaan kakkosesteen takana olevaa puomia ja kalastein sitä kolmoselle, ohi ja kun rytmi katosi niin se aloitti riehumisen jonka johdosta 13kg goottia mätkähtää suoraan vasempaan sääreen aiheuttaen sen, että tuntui kuin nilkka olisi pyörähtänyt ympäri. Keskeytin. Se muuten sattuu.

Vanha kuvasarja, jonka on ottanut Sirpa Saari. Että tällaista pyörimistä.

Luonnollisesti asia harmitti niin pirusti mutta sinällään varsin mukava kisapäivä ja hyvän tuulisia tyyppejä ja onhan tuo Hippi kaikessa raivostuttavuudessaan aivan mahtava tyyppi.

Hyppärille lähdettiin sitten eri fiiliksellä, niitä nollia kun on kisakirja väärällään, joten luonnollisesti ohjaaminen oli rentoa ja sitä kautta oikea aikaista. Nolla ja sijoitus 3. Annen radat vaan tuppaa sopimaan meille... mutta siitä agilityradasta sisuuntuneena päätin vastoin alkuperäistä ideaa ilmoittaa Hipin Sipooseen JAU:n kisoihin, ilmo kun sopivasti päättyi vappupäivänä. Tuomariksi oli ilmoitettu Savioja, joten pieni toivonkipinä, ettei molemmilla radoilla ole puomia... kisakirje ilmestyi ja ta_daa, tuomariharjoittelijana Juoni Kautto. Ei mitään mielikuvaa kaverista, googletin kuvahaulla, että olisi edes jostain päässyt jyvälle, edelleenkään ei mitään hajua.

Noh, aamun ensimmäisellä radalla se puomi tietysti, tosin hyllytin jo aiemmin radalla suht helpossa kohdassa kun päästin Hipin irtoamaan putkeen yhden esteen takakierron sijaan mutta puomilta se taas loikkasi. Käskytin sen alas ja juoksin loput kaksi hyppyä maaliin ja mietin, että josko se olisi seuraavalla agilityradalla hieman parempi.

Kauton rata vaikutti kehän laidalta aika hankalalta ja olihan siinä tekemistä mutta loppu viimein ei mitään järisyttävää ja tehtiin hyvää nolla aina sinne puomille asti. Hippi loikkasi jäätävän korkealta ja tietysti suoraan mun jalkoihin. Joku aivopieru mulle jäi ja jatkoin kun olisi vaan pitänyt napata se syliin ja kantaa pois. Hyllytettiin sitten loppuradasta kun se veti A:sta ohi ja jäi räykyttämään jalkoihin.

Viimeisenä hyppäri ja siinä pari kohtaa, päätin tehdä yhden kohdan muista täysin poikkeavalla tavalla ja älyttömän hyvin menikin mutta sitten puolivälin jälkeen hyvin helpossa kohdassa olin liian pitkällä ja sain Hipin hyppäämään esteen väärin päin. Hylly siis.

Starttien jälkeen lähdettiin vielä porukalla lenkille, joka päättyi hyvin lyhyeen kun metsään vievällä polulla makasi käärmeenpoikanen. Milla koirineen oli ehtinyt hieman edelle, Rokka niiden mukana ja takana tuli Mikko laumoineen ja Hippi, kun huomasin sen saamarin kyyn. Kyllä muuten lähtee Pasasesta ääntä. Mä en mitään muuta inhoa niin paljon kuin käärmeitä. Onneksi ei ehtinyt tuikkaamaan ketään koirista.

Sen verran jäi hampaan koloon tuo puomi, että sunnuntaina kävin illalla Demarilla Päivin ison kentän treeneissä. Ja niin loistava puomi joka kerta, olin edellä, jäljessä, hutiloin... you name it. Ei virheen virhettä. Miksi se sitten kisoissa loikkaa??? Liekö kyseessä mun oma epävarmuus ja Hippi herkkänä kaverina vaistoaa sen, nyt kyseessä ei ole se, etteikö se sitä osaisi.