vappukarkelot Seinäjoella

Melkein perinteeksi on muodostunut vappukisat pohjanmaalla ja sinne suunnattiin vappupäivänä. Aamu alkoi loistavasti kun nukuin pommiin eli lähtö piti olla Tampereelta 6.30 ja havahduin klo 6.40 sängystä. Pikavauhtia vaatteet päälle, kamat kasaan ja koirat pikapissalle, auton nokka oli kohti Seinäjokea klo 7. Tampereeltahan ajaa Lagun hallille n. 2h ja jostain kohtaa Jalasjärven eteläpuolelta soitin, että olen tulossa mutta saatan hieman myöhästyä... ajoin kyllä loppumatkan aika vauhdikkaasti, sillä olin pelipaikalla 10min ennen rataan tutustumista. Onneksi Hipin lähtönumero oli loppupäässä, joten ehdin sen lämmitellä.

Tuomarina oli Slovakialainen Tomas jotain... aika kinkkisiä ratoja oli tehnyt ja oli huvittavaa huomata, että niitä ratoja tehtiin samalla kun sitä rataa rakennettiin. Ehkä se ei ole niin vakavaa siellä päin maailmaa... Joka radalla oli ansapaikkoja eli sai kyllä olla koira näpeissä mutta samalla piti irrotakin, sillä osa oli puhtaasti vaan juoksemista.

Ensimmäisenä oli hyppyrata, jossa me päästiin ta_daa... yksi hyppy!

Hippi kävi kierroksilla kun aamulenkki oli jäänyt välistä ja ei se pelkkä lämmittely sille riitä kaiken sen energian purkamiseen, joten tyyppi varasti lähdössä. Koira niskasta kiinni ja pois radalta. Kyllä syletti mutta toisaalta loput radat se taas pysyi nätisti lähdössä. Tuota lähtöongelmaa en todellakaan halua enää uudestaan, muutenkin on hankalaa sen vireen hallinnan suhteen kun treeneissä se ei ikinä nouse noihin svääreihin.

Ensimmäinen agilityrata oli aikamoinen ja siellä meille tuli pujottelussa virhe ja hyllytettiin loppu viimein kun keppien jälkeen oli ansana putki ja sinnehän se sitten sujahti. Noi on meille pahoja, putki ihan tyrkyllä keppien jälkeen, hypyltä sen vielä ehkä saakin mutta kepeillä kun riskinä on se, että vedän pois ennen viimeistä väliä. Moni hyllytti tässä kohtaa ja tulokohan tuloksia lopulta ehkä kolme.

Otin kuitenkin radan loppuun asti koska puomi oli vielä menemättä ja niinhän se taas teki, että sivusta alas. Grr. Nappasin tyypin syliin ja kannoin puomin alkuun ja otin uudestaan, nätti 2o2o ja suorista tietä pois. Ajattelin, että seuraavalla radalla se ottaa sen varmasti, luotin itseeni. Olen nyt tämän puomi -asian kanssa tehnyt paljon töissä omassa pääkopassani ettei se olisi niin hirveä mörkö.

Toinen agilityrata ei ollut yhtään sen helpompi ja siinä onnistuin hylkääntymään jo esteellä nro 4. Sain Hipin siis upeasti sylikäännöksellä takakiertoon... noh, ei muuta kun matka jatkui puomille ja taas sivusta alas. prkl.

Otin koiran syliin ja kannoin sen puomin alkuun, uusi yritys ja suorinta tietä maaliin. Hankalaa kun se ei tee samaa treeneissä, toki treeneissä se ei kiihdy noin paljon. Juttelin kisapaikalla muiden kanssa ja yleinen mielipide oli, treeneihin sama vire koska jos kisoissa yrittää laskea virettä, vauhti kuolee. On se näinkin.

Kisapäivän päätteeksi käytiin "Kyrkkärillä" lenkillä, oli aivan mahtava keli.