kohti SM-kisoja

Ajattelin tässä vielä SM-kisojen alla koota muutamia ajatuksia (ja hajatuksia...) blogiin, ihan vaan oman mielen muistutukseksi ja tavallaan siihen mielen hallintaan.

Mä olen osallistunut agilityn SM-kisoihin joka vuosi vuodesta 2007 lähtien kun Varkaudessa kurvailtiin Topin kanssa joukkueessa. Sen jälkeen ollaan osallistuttu myös yksilökisoihin poikkeuksena vuosi 2010, jolloin oli se Levekin oikeudenkäynti koskien talkoovelvoitetta. Sinä keväänä ei oikein mikään onnistunut ja töissäkin olin ihan jumalattoman stressaantunut, että työkaveritkin huomasivat asian. Toki vuonna 2010 Nastolassa tehtiin Topin kanssa hieno joukkuesuoritus mutta yksilötuloksia en tosiaan saanut kasaan.

Topi Kirkkonummella 2013. Kuva Jukka Pätynen, Koirakuvat.com

Topi jäi eläkkeelle agilitystä SM-kisoissa vuonna 2013 Kirkkonummella. Hippi oli silloin kisauran aloittanut, taidettiin kisata vielä ykkösissä silloin kesäkuussa. Ajattelin tuolloin, että keskityn Hippiin ja Topi saa olla sivummalla. Topin kanssa treenaaminen ja kisaamisen jäi siihen ja sen kanssa on tehty kaikenlaista muuta. Nyttemmin jo 11,5 vuoden ikään ehtinyt veteraani on kyllä edelleen ihan kuvoissa mukana mutta viettää reippaan eläkeläisen elämää muun lauman jatkona.

Hipin kanssa ei ihan kaikki ole mennyt putkeen, sillä se on hirvittävän kiihkeä. Viime vuonna Tampereella osallistuttiin joukkuekisaan ja tietysti perjantain iltakisoihin. Tein viime syksynä päätöksen treenata sen kanssa kerran viikossa ratatreeniä ja kerran viikossa tekniikkaa ilman varsinaista ohjausta ja käydä satunnaisesti kuukausivalmennuksissa. Se toimi, sillä syksyllä homma alkoi toimimaan.

Hippi kisoissa Turussa. Kuva Sirpa Saari.

Tähän on varmasti monta syytä mutta itse koen suurimmaksi sen, että Hippi saa treenipäivän jälkeen vähintään yhden lepopäivän (ei agilitytreenejä, ei kisoja) ennen kisoja. Sen vire nousee korkealle treeneissä ja kisoissa ja se koheltaa (kuten eilisissä treeneissä taas huomasimme...) ja kun edellisenä talvena toiset ratatreenit olivat perjantai-iltaisin, oli se edelleen lauantaina aamulla kun kisapaikalle piti lähteä, kierroksilla. Nyt kun olen torstaisin kouluttanut yhtä porukkaa ja siinä treenien lopussa ottanut tekniikkaa sen 5-10min, on tämä mennyt talvi ollut paljon toimivampi.

Vai onko tähän vaikuttanut oman pääkopan kehittyminen, kuukausivalkut Jyväskylässä vai mikä, en osaa sanoa muuta kuin, että tuloslistoilta näkee, että homma menee eteenpäin ja se on ainoa mikä ratkaisee. Ei se mitä muut ajattelevat.

Ja vaikka Topi on se yksi ylitse muiden, on Hippi jotain todella huikeaa. Tässä on koira, jota ei tule toista samanlaista ja mä en usko, että koskaan enää saan tällaista gööttia käsiini. Luonnollisesti toivon, että kun Hipin on aika jättää agilitykentät, on mulla seuraava tulevaisuuden toivo käsissäni mutta nyt me kuitenkin ollaan me ja nautitaan siitä, että tehdään yhdessä tätä juttua. Topi opetti paljon mutta Hippi on opettanut vielä enemmän, kuinka liikkua radalla ja kuinka ohjata koiraa ilman, että käskyttää koko ajan ja vie sitä esteeltä toiselle. Olen oppinut Hipin kanssa suorittamaan kokonaisvaltaisemmin ratoja.

Joskus menneinä vuosina tein virhearvioinnin kevään kisojen suhteen Topin kanssa, lähdimme SM-kisoihin takana vain 2-3 kisat huhti-toukokuun välisenä aikana ja muistan vain, että silloin mietin tämän olevan huono idea. En muista mistä kisoista kyse ja minä vuonna mutta tästä syystä olen nyt kevään aikana kisannut Hipilla kohtuullisen paljon. Toki ennen näitä kesäkuun kisoja pidin parin viikon kisatauon kun Purinalla kisasimme muutama viikko sitten viimeiset kisat ennen SM:iä. Nyt on tehty ratatreeniä ajatuksella, että homma pelaa ja erityistä huomiota kiinnitetty puomiin ja keinuun.

Hippi kävi toukokuussa myös fyssarilla, joka totesi koiran olevan loistokunnossa. Se on lihaksikas ja sillä on erinomainen fysiikka, se on elastinen eikä sen lihaksisto ole hapoilla. Hippi saakin treenien ja kisojen päätteeksi Fitdogin recoveryä ja uskoisin kunnon nesteytyksellä olevan iso merkitys tässä asiassa. Sekä luonnollisesti kunnollisella lämmittelyllä ja jäähdyttelyllä. Lisäksi Hippi syö raakaruokaa sekä pakasteita, nappuloista olemme siirtyneet käytännössä kokonaan pois.

Treenipäivien välissä käymme usein reilun tunnin mittaisilla metsälenkeillä, missä Hippi saa juosta vapaana. Se onkin oikea kumikoira kun se menee tuhatta ja sataa pitkin metsäpolkuja väistellen kiviä ja kantoja ja loikkien megalomaanisilla loikilla ojien ja pienten purojen yli.

Perjantaina 12.6 aloitamme viikonlopun urakan iltakisoilla, lauantaina Hippi starttaa Pirkun joukkueessa ja sunnuntaina yksilökisassa. Parhaamme yritämme ja katsotaan minne se riittää.

Kaikkein parasta on olla lähtökarsinassa maailman parhaan kisakaverin kanssa, yhdessä.