Petran kanssa lähdettiin lauantaina kukonlaulun aikaan Tampereelta kohti Lahtea ja oltiinkin hyvissä ajoin n. puolitoista tuntia ennen kehää pelipaikalla. Häkki kasaan, Hippi sinne hetkeksi, aamukahville ja siinä hieman ysin jälkeen itse siirryin takavasemmalle kun Petra aloitti Hipin lämmittelyn.
Sen verran on tässä vielä pakko kehua, että ihan huikeaa valmistautumista. Koira otetaan häkistä ajoissa, sen kanssa käydään ulkona pissalla ja sen kanssa liikutaan jotta lihakset lämpenevät ja koira on vetreä ja virkeä. Petrahan on esittänyt Hippiä aikaisemminkin ja hienosti on esitetty joka kerta mutta jotenkin lauantaina se korostui, sillä eräs kanssanäytteilleasettaja kyllä vetäisi pohjat. Kaikkein surkeinta tilanteessa oli se, että kärsijä oli koira, jota mm. käsiteltiin kovakouraisesti ja kun koira sitten teki hädät kehään, oli koira "paskapää".
Hippi kuitenkin oli tuomarin Perttu Ståhlbergin mielestä erittäin hyvä ja avoimen luokan kolmas. Erityisen iloinen olen Hipin hienosta esiintymisestä kun se reippaasti häntä pystyssä asteli pitkin kehää. Arvostelu oli juuri Hipin näköinen, täydellinen se ei ole ulkomuodoltaan mutta muutenhan se on ihan Super <3
 |
| Hippi ja Petra kehässä. Kuva Miia Kierikki-Malinen. |
Kokouksen jälkeen lähdettiin kohti kotia, tosin matkalla poikettiin vielä syömään mutta kotiin päästyäni otin kotimiehet matkaan ja lähdettiin vielä reippaalle metsälenkille.
Sunnuntaina Korpilahden kehä oli ihan siellä päivän päätteeksi ja matkaan lähdettiin siten, että oltiin näyttelypaikalla puolenpäivän aikaan. Paikka oli kylmä maneesi mutta hyvällä varustuksella pärjättiin. Matkakumppanina meillä oli Päivin Piru. Kun oltiin käyty näyttämässä rokotukset ja viemässä häkit kehän laidalle, lähdetiin lenkille ja sitten laitettiin koirat takaisin autoon ja webasto päälle. Tyypeillä oli varsin mukavat oltavat siellä lämpöisessä autossa.
Petra sitten haki koirat jossain vaiheessa maneesiin ja itse siirryin vaihteeksi takavasemmalle. Tuomarina gööteillä oli Tanya Ahlman-Stockmari ja göötteja tasan kaksi. Hippi ja Piru. Mehän siis emme lähteneet varmaa sertiä hakemaan mutta toivottiin luonnollisesti, että Hippi olisi SA:n arvoinen. Tuomari kuitenkin oli sitä mieltä, että Hippi oli erittäin hyvä ja se siitä viimeisestä sertistä. Itse näin kun sininen lappu vilahti ja lähdin kävelemään kohti kehää eikä oikeastaan ollut mikään kovin pettynyt olo. Tosin kun sitten kuulin, että syy tähän eh:n oli koiran liian hoikka olemus, alkoi ottaa päähän ja luettuani arvostelulomakkeen alkoi jo suorastaan vituttamaan. Lomakkeessa luki kahteen otteeseen, että koira tarvitsee lisää massaa. Niin...
Mä olen tästä asiasta eri mieltä. Täydessä kisakunnossa oleva agilitykoira ei saa olla lihava eikä massava. Hippi on luustoltaan aika keskivertouros, toki se on todella timmissä kunnossa koska sen kanssa treenataan ja kisataan. Se ei ikinä väsy kisoissa, sillä on todella hyvä lihaskunto (ihan jo fyssareiden ja hierojienkin mielestä sekä eläinlääkärin) ja se jaksaa vetää lenkkiä joka ikinen päivä. Sen kanssa aloitetaan taas fillarointi kunhan vaan lenkkipoluilta sulaa loputkin lumet ja uimassa ollaan käyty uimalassa ja heti jatketaan luonnonvesissä kun vaan jäät sulaa. Lisäksi Hippi saa laadukasta ruokaa puoli kiloa päivässä ja se painaa 13kg.
Se, että sitä sanotaan liian laihaksi näyttelyssä, on mun mielestä jopa loukkaavaa. Mur. Aivan liikaa näkee lihavia ja tanakoita koiria, usein myös niissä näyttelyissäkin. Ja toki onhan mulla kotonakin yksi tynnyri, nimittäin Limppu, joka on omaan makuun hieman tukevassa kuosissa. Topi ja Hippi taasen ovat sopivassa kunnossa. Limpulla onkin laihis päällä, eli se saa hieman vähemmän ruokaa koska makupaloja on tullut annettua treeneissä kohtuullisen määrä ja kun se ei enää ole niin aktiivinen kuin muutama vuosi sitten (tyyppihän täyttää juhannuksen alla 9 vuotta) niin pienikin ylimääräinen näkyy koiran kyljissä.
Mutta se siitä paasaamisesta. Kevät jatkuu agilitykisojen ja tietysti -treenien merkeissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti