ystävänpäiväaksaa Lempäälässä

Lauantaina oli Levekin agilitykisat Demarilla, kolme rataa kolmosille ja minit aloittivat. Tuomarina oli Johanna Wütrich mineillä ja osittain medeillä. Meille oli arvottu lähtönumero luokan lopusta ja kun kisat vielä alkoivat vasta kymmeneltä, niin aamusta tyyppien kanssa lenkille ja sitten hallille juuri sopivasti, että ilmosta lähes suoraan kävelin rataantutustumiseen.

Kisa A oli agilityrata, alku ehkä hieman epätyypillistä Johannaa mutta varsin mukavan oloinen rata. Alun töpeksin jotenkin taas ja Hipa kakkosesteen ohi, ei muuten ole yllätys viime aikoina kisoissa... joku ihme taas oli kun puomille en palauttanut vaikka sieltä loikkasi, melkein jo arvata saattoi, että eihän se sitten siellä C-kisan agilityradallakaan pysähdy. Kuitenkin muuten perushyvä rata kunnes loppupäässä olin sen verran edellä, että Hippi luki mutkaputken kauimmaisen pään. Hylky siis.

Toisena oli vuorossa hyppäri ja meillähän on niitä hyppärinollia vaikka muille jakaa... eikä mitenkään yllättävää, että tämä rata oli jälleen kerran nappi suoritus vaikka yhdessä kohtaa Hippi meinasi livahtaa väärän päähän putkea mun selän takaa. Sain sen onneksi kalasteltua sieltä ja nollalla maaliin, sijoitus 5./ jotain reilu 30 mutta ei missään nimessä huonoille hävitty. Neljä edellä olevaa olivat murhaavan nopeita eikä Hippi hävinnyt voittajalle kuin kolmisen sekuntia etenemän ollessa siellä yli 4,5m/s.

C-kisa oli jälleen agilityrata ja alku lähti loistavasti ja olin jo mielessäni siinä hyvässä tunnetilassa mutta sitten sen verran hätiköin, että Hipin ollessa mutkaputkessa en ottanut sitä mukaan riittävän voimakkaasti ja pituudesta ohi ja ehti hypätä seuraavan esteen. Hylky siis. Jatkoin kuitenkin rataa puomi mielessä ja kun se sieltä loikkasi, palautin. Oikeasti näin sen pitää mennä. Jos loikkaa, palauta.

Minien jälkeen jäähdyttelin Hipin ja samalla lenkitin Topia ja Limppua, vein koirat kotiin ja palasin jeesaamaan kisoissa. Vaikka en enää levekkiä edusta niin ajattelin auttaa kisoissa koska niihin on yhä vaikeaa saada porukkaa talkoilemaan. Muutama hassu aktiivinen mutta suuri osa taas odottaa, että se kuuluisa joku hoitaa homman kotiin. Mikä sinällään on erikoista koska suurelta osin seuran toimintaa on pyöritetty näiden vuosien aikana juurikin agilitykisoista saaduilla rahoilla. Toki seurahan on mukana järjestämässä muutamaa näyttelyä mutta siihen työmäärään nähden on korvaus aika vaatimaton. Agilitykisoista seura saa todella helposti sen toimintaan tarvittavan summan ja jos siellä olisi useampi talkoilemassa, olisi se vieläkin helpompi nakki.

Mutta kivaa taas oli.

Muutama kuva viikon takaa yhdeltä metsälenkiltä.