Torstai-iltana oli Tamskilla kaksi agilityrataa kolmosluokan mineille ja medeille. Ilmoitin Hipin ennen Sastamalan fiaskokisoja ja Minna oli ilmoittanut myös Touhottimen. Melkein laitoin viestiä, että starttaan vain Touholla, sillä viime aikoina on alkanut agilityahdistus nostaa päätään. En vaan saa sellaista kokonaista ratasuoritusta tehtyä kisoissa, tosin ei treeneissäkään sen paremmin ole mennyt vaan pätkissä on ollut pakko treenata koska ohjaus vaan ei pysy kasassa...
Tuomarina oli Mikkilän Sari ja oikeastaan se oli syy miksi ilmoittauduin. Sarilla on sellaisia mentäviä ratoja, ei mitään väkisin väännettyjä hippaus_kippaus_vippaus -ratoja. Tosin alkuviikon FB päivitys sai niskakarvat nousemaan ja Tallille ajaessa mun jännitti. Silleen epämiellyttävällä tavalla.
Noh, Hipa oli arvottu starttinumerolle 2. Onneksi Minna oli paikalla ja piteli Hippiä sen aikaa kun tutustuin rataan. Se oli sellainen mukavan mentävä, missä liike pysyi koko ajan eteenpäin eikä ollut väkinäistä vääntöä. Sain hyvin rytmistä kiinni ja nelosena ollut puomi aivan upeasti 2on2off -kontaktilla. Putkelle lähetys epäonnistui, melko suurella todennäköisyydellä vaan huitaisin eikä Hippi mennyt putkeen, siitä siis vitonen. Muuten rata oli varsin jouhea ja tuloslistoilla Hipille vitonen. Viime aikojen hylkyputki kun ei kauheasti ole tehnyt hyvää omalle itsetunnolle, oli kuitenkin mukava huomata, että kyllä mä pystyn...
Touho liikkui kivasti tällä ekalla radalla mutta aikalailla loppupäässä rataa olleella A:lla se jäi tsuumailemaan omistajaa ja siksi hidastui. Lähti vielä kepeille menossa kurkkaamaan sivuaitaan nojanneita ihmisiä ja siksi vitonen sekä melkein 5s. yli aikaa.
Toinen rata oli ensimäistä hieman kinkkisempi mutta jälleen kerran ihan mentävissä. Tällä kertaa puomi oli radan loppupäässä ja toki hyllytimme Hipin kanssa ennen sitä mutta vire oli selvästi korkeammalla, vauhti sitä luokkaa mitä treeneissä ja juoksi perhana puomin läpi. Otin uudestaan ja maaliin palkalle. Hippi siis ottaa puomin kontaktin hyvin kunhan se on radan alkupäässä tai vire alhaalla, tosin alhaisessa vireessä se ei liiku sillä raivolla millä haluaisin. Huoh. Mitenköhän tästä suosta pääsis ylös?
B-kisassa Touho tuli ensimmäisestä hypystä ohi mutta sitten se sai vauhdin päälle ja liikkui nyt paremmin kuin koskaan aikaisemmin mun kanssa. Minna jäi hallin ulkopuolelle, sinällään harmi, ettei nähnyt oman koiransa liikkumista mutta nyt pieni valkoinen karvapallo pisti tassua toisen eteen ja vitonen hienoisella yliajalla, joka siis johtui siitä ensimmäisen eteen ohituksesta.
Mikä on yllättävää Touhossa, niin ihan muutamalla harjoituskerralla olen saanut sen nyt tulemaan mun ohjauksen mukaan. Alkuun se sinkoili vähän minne sattuu. Vai onko lie asianlaita se, että olen itse nyt sen kanssa varmempi? Who knows mutta toivottavasti saan sille vielä hieman lisää varmuutta mm. irtoamiseen. Omistaja hyppää ohjaksiin taas juhannuksen jälkeen kun polvi sallii juokseminen ja käännökset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti