Lauantaina oli Sastamalassa kisat, kolme starttia eli kaksi agilityrataa ja hyppäri. Olin ahne ja ilmoitin jokaiselle. Tuomarina oli mineillä Heidi Viitaniemi, jolla joskus on aika mielenkiintoisia virityksiä kolmosluokille ja niin kävi tälläkin kertaa, että suorastaan olisi ollut parempi jäädä kotiin.
Minit aloittivat aamusta, onneksi Sastamalaan ajaa alle tunnin, joten herätys ei ollut kukonlaulun aikaan. Tyypit lenkille, autoon ja menoks. Kisapaikka löytyi helposti ja se olikin tosi hienolla paikalla. Alusta oli hyvä, ei upottanut eikä rullannut jalkineen alla, vieressä joku järvi, jossa Hippi sitten kävi taas yllättäen jäähkälenkillä pulahtamassa. Jo ensimmäistä rataa katselin, että loppupätkä oli kyllä niin väkisin väänetty paperilla ja kun vielä näin miten se mitattiin niin huoh... No, onhan se varmaan ihan kiva mitata rata niin tarkkaan, että olisi saanut koira siivekkeitä hipoa joka kohdassa. Sanottiin asiasta muiden kisaajien kanssa, ei mitään vaikutusta.
No, ei mahda mitään... etenemä oli laskettu ihan inhimillisellä 3,6m/s mutta tosiaan tiet mitattu niin tiukkaan, ettei ensimmäisestä agilitykisasta montaa nollaa tullut. Tosin joukossa oli paljon hylkyjä, meillekin... Hippi tuli A:n niin kovaa, että se hyppäsi harjanteelta ja melkein laskeutui selälleen. Keskeytin. Tosin pohjalla oli pari kieltoa ja puomin kontaktivirhe mutta halusin testata loppuradan, ei sitten testattu. Kävelytin Hippiä silmä tarkkana mutta se liikkui ihan ok ja sen lisäksi sitä kopeloitiin, ei aristanut lannerankaa ja siksi uskalsin startata loputkin radat.
Toinen agilityrata oli inhimillisempi ja oikeastaan aika kiva mutta radan loppupäässä en saanut Hippiä puomille, kolme yritystä ja hylky. Hitto se on kyllä välillä niin tuulella käyvä otus. Onneksi siellä pari kanssakisaajaa lohdutti, nuori ja kokematon koira ja taas ekat ulkokisat. Joo, kiitos teille aidosti mutta vitutti ja harmitti kun oltiin niin huonoja.
Hyppärille olin jo aika poikki, jaloissa tuntui ja ohjasin alusta lähtien niin huonosti, ettei mikään ihme, että meille tuli kolme kieltoa ja peli menetetty. Lähdin siinä sitten vielä jäähkälenkille koko kolmikon kanssa, tyypit kahlaisi venesatamassa ja yht' äkkiä Hippi oli vedessä. Jep, sellainen se vaan on. Menee eikä meinaa... joku sanoikin, että voi kun sais edes osan sen energiasta omalle koiralleen. Voi kuule, antaisin jos voisin.
Illalla meillä oli vielä juoksutreenit ja mulla oli jalat jo niin hapoilla, että en pystynyt treenien jälkeen kunnolla kävelemään. Pakotin itseni kuitenkin vielä koirien kanssa iltalenkille kasin jälkeen, joka paikkaan sattui ja kolotti. Yllättäen simahdin sohvalle jo kympin aikaan, käytyäni ensin saunassa ja juotuani yhden siiderin. Tosi hyvät bileet. Ei vanha enää jaksa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti